Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana

Ihanaa aamukahvia.
Tulisiko näistä aamuista mitään ilman sitä?
Tämä musta kulta taitaa olla monen elinehto ainakin näin aamuisin.

Jotkut myös vannovat että siitä, miten ihminen juo kahvinsa, voi sanoa paljon tästä kyseisestä ihmisestä.
Enpä tuosta niin tiedä, mutta minulle itselleni on tärkeää muistaa, miten ystäväni kahvinsa juovat.
Se on kai vähintä mitä voi muistaa.
Suurinosa juo kahvinsa maidolla, eikä yksikään ystävistäni juo sitä mustana.
Vanhempani ja siskoni kyllä.
Sitten on lempipariskuntani, joka juo kahvinsa maidolla ja sokerilla.
Yksi ystävistäni ei juo kuumaa kahvia ollenkaan vaan tilaa aina kylmän vaniljajäälatten.

Itse olen kummajainen tässäkin asiassa, sillä minun kahvillani ei ole niin väliä.
Voin siis juoda sen miten vaan: mustana, maidolla, kylmänä, kuumana.
Aloitin kahvinjuonnin mustalla kahvilla, koska perheessämme kahvi siis juotiin mustana ja juodaan edelleen.
Tosin kahvi ei ollut täysin mustaa, sillä lisäsin siihen aina yhden Hermesetaksen tai sokeria.
Mutta joskus en jaksanut vaivautua nousemaan pöydästä ja hakemaan makeutusta, joten sitten se oli täysin mustaa.
Tällä tyylillä mentiin pitkän aikaa.

Sitten oli pakko miettiä käytännön kannalta, nimittäin töissä tauoilla (vaivaiset 20 min) en ehtinyt hörppimään kuumaa mustaa kahviani, joten minä fiksuna tyttönä lorautin maitoa kahviani viilentämään.
Homma ratkesi sillä.

Tutustuessani Eevaan muuttui kahvini sisältö taas.
En hetkeen voinut juoda kahviani mustana Hermesetaksella,
sillä meinasin aina tikahtua nauruun, kiitos Studio Julmahuvin Die Kuhe sketsin takia.
Niille jotka eivät kyseistä sketsiä tunne, niin todella lihava saksalainen poliisi lisää kahviinsa aina noin miljoona Hermesetasta.
Ei siis aukea ehkä näin kirjallisessa muodossa. Se klik-ääni on se jutun pointti.
Samalla sitten kun pyysin kahviini sokeria huomasin, että kuppiini oli kaadettu jo maitoa, joten aloin juomaan kahvini maidolla ja sokerilla aina kun olin Eevalla käymässä.

Pakko on myös mainita tässä, että vaikka kuinka olen hehkuttanut että voin juoda kahvini ihan miten vaan,
niin täytyy myöntää että se ei pidä aivan täysin paikkaansa.
En ole ikinä oppinut juomaan sitä kerman kanssa.
Tässä esimerkiksi syy siihen, miksi kahvinjuontini lopahti kirkossa töissä ollessani,
jossa kahvi vaan oli ihan älyttömän pahaa mustana.
Ja tarjolla vain kermaa kahvia laimentamaan.
Ja samalla on vielä pakko kertoa, että Starbucksin kahvia en pysty juomaan kuin mustana,
sillä jos siihen kaataa maitoa, siitä katoaa se oleellinen ihanan rikas ja tumma maku.

Mutta siis takaisiin siihen olettamukseen, että se miten juomme kahvimme kertoo meistä jotain oleellista.
Törmäsin eilen surffaillessani SMG:n kotisivuilla sitten lopulliseen analyysiin.
Joel kertoo studiopäikkärissä uudesta biisistä, jonka nimi on Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana.
Kappaleessa on skitsofreenisen ailahtelevainen kertojaminä, joka juo kahvinsa miten sattuu (siitä nimi), itkee elokuvissa muttei kotona uskalla, soittelee miehien perään tai unohtaa ne randomisti.

Allekirjoittanut kiistää kaikki yhteneväisyydet,
ja toteaa edelleen kahvin perusteella tehdyn luonneanalyysin olevan täyttä puppua.
Edellä mainittu biisi on kyllä varmasti ihan helmi,
sillä jo se että PmmP:n Paula duetoi Terhin kanssa, tekee biisistä yhtä orgastisen kokemuksen kuin aamukahvi yleensä.