Joku asia harmittaa, kaikki tuntuu menevän pieleen tai sitten päinvastoin,
sitä voisi vaikka kiljua ilosta.
Matkustin tänään ratikassa töistä kotiin ensimmäisen ale-päivän jälkeen.
Ratikassa pieni poika, ehkä noin 4-5 -vuotias huusi ääääää.
Mutta ei sillä tavalla itkuhuutoa, vaan sellaista...noh...huutoa.
Sellaista joka purkaa stressiä ja tekee ihmisen näkyväksi.
Pojan äiti tietysti yritti kaikin keinoin vaimentaa poikaa, mutta miksi ihmeessä?
Tämänhän pitäisi olla vain yksi monista keinoistamme ilmaista tunteitamme.
Mutta ei...siitä on tehty jos nyt ei kiellettyä niin yleisesti paheksuttavaa.
Vähän niin kuin itkemisestä.
Harmittaa kovasti, että näin on....ja tekisi mieli huutaa ääneen.
Olen kuitenkin aikuinen ja hillitsen itseni.
Fiksumpaa on purkaa stressini huomenna asiakkaisiin :D
No comments:
Post a Comment