Delusions

Tuli sitten se mukava jokavuotinen syysflunssa.
Ja kuume.
Ja sen mukana kuumehallusinaatiot.
Nämä onneksi kuitenkin unessa,
sillä kuumetta ei ollut niin paljon, että olisin nähnyt niitä valveilla ollessani.
Vaikkakin on pakko mainita, että minulla ei tarvitse olla kuin vähän lämpöä niin olen aivan pihalla,
sillä olen kuumeessa äärettömän harvoin.

Nämä unet sitten...
Suureen osaan niistä sekottui television ohjelma, sillä vaikka kuinka yritin en pysynyt kuin hetkittäin hereillä.
Olin unessani Kleopatrana Egyptissä ja yhtäkkiä salaisena KGB: agenttina, panikoiden sitä että jään kiinni.
Kiitos näistä unista kuuluu History Chanelille.
Josta näin reunahuomautuksena voin mainita, että aivan mainio kanava.

Parasta kuumeunissa on kuitenkin niiden kummallinen todentuntuisuus.
Mistä se lie johtuukaan?
Kävin unissani mahtavia keskusteluja, jotka tuntuivat aivan kuin olisin käynyt ne todellisuudessa.
Selvitin tunteeni erästä ihmistä kohtaan ja uskalsin kysyä,
olisiko meistä koskaan tullut mitään jos asiat olisivat menneet toisin.
Vastausta en enää muista, mutta jotenkin taisin olla tyytyväinen siihen,
että edes uskalsin kysyä (siis asia jota en ikinä oikeassa elämässä uskaltaisi).

Kerroin myös eräälle ystävälleni vihdoinkin suorat sanat hänen käytöksestään minua kohtaan.
Tämän taustalla on kai kaksi viikkoa sitten käymäni keskustelu yhteisen tuttavan kanssa,
joka suurinpiirtein sanoi juuri nämä asiat ääneen, jotka minäkin haluaisin sanoa.
Mutta en jotenkin uskalla, kun on niin monen vuoden ystävyys pelissä.

Juttelin myös yhdessä unessani Jumalle...mikä oli aivan pimeää.
Jumalani nimittäin muistutti hämmentävän paljon amerikkalaista näyttelijää Ben Stilleriä.
Hämmentävää tilanteessa oli myös se, että vaikka olisin tilanteessa voinut kysyä vaikka mitä,
niin ainut mihin kykenin oli halaamaan häntä.
Se oli jotenkin parasta siinä tilanteessa.
Ja Ben Stiller/Jumala tuoksui aivan samalle kuin jenkkirakkauteni kesältä 2000:
sekoitukselta iholle kuivunutta merisuolaa ja aurinkorasvaa.

Tämä blogikirjoituskin on aivan yhtä sekava kuin viimeaikaiset uneni.
Kuume on hieman laskenut, ja ehkä elämä taas voittaa.
Ainut asia mikä harmittaa kipeänä olemisessa on se, että joutuu sairastamaan yksin.
Sillä yksinäisyys jos mikä saa mielen matalaksi ja hidastaa tervehtymisprosessia.
Teetä ja sympatiaa siis odotellessa...