Other people's significant others

Eilen tuli tavattua ystävän uusi poikaystävä.
Ja taas huomasin ajattelevani, että onpas siinä mukava poika.
Rupesin sitten ratikassa pohtimaan,
että mistä ihmeestä ystäväni löytävät nämä mukavat pojat ja tytöt?
Ovatko he mukavia vain olosuhteiden pakosta vai ihan oikeasti?
Miten on pidemmän päälle?

Tämä "onpas mukava poika/tyttöystävä"- käsite menee siis vielä hieman pidemmälle,
nimittäin siihen, että miten tämä poika/tyttöystävä käyttäyttyy tilanteissa, jossa minun ystäväni
poistuu esimerkiksi vessaan tms.

Miten hän ottaa tilanteen haltuun?
Laskeutuuko ahdistava hiljaisuus, jolloin molemmat vain toivovat,
että ystäväni palaisi mahdollisimman äkkiä.
Keskustellaanko mahdollisesti säästä, jotta sanottaisiin edes jotain, ja silti edelleen toivotaan ystävän pikaista paluuta.
Sellaisessakin tilanteessa olen ollut, että minut on täysin jätetty huomiotta ja poika otti puhelun omalle ystävälleen.

Näissä tilanteissa en enää ajattele, että poika/tyttöystävä on mukava.
Siis mukava varmaan ihmisenä ja mukava omalle kullalleen, mutta ei kyllä sitten loppujen lopuksi ota kaikkia huomioon.
Toki joku voisi tähän tokaista, että kyllä minunkin pitäisi pitää keskustelua yllä ja yrittää itse enemmän.
Ja kyllä niin teenkin, sillä vihaan ahdistavaa hiljaisuutta,
mutta jos toinen vetäytyy ylimieliseen hiljaisuuteensa tai pahimmassa tapauksessa rupeaa puhumaan puhelimeen,
niin kyllä se viesti on minusta aika selvä.

Sitten on nämä ihmepoika/tyttöystävät, jotka vain ovat niin herttaisia ihmisiä,
että he alkavat ihan luontevasti juttelemaan ja ovat aidosti kiinnostuneita muista ihmisistä.
Sellaisia, jotka vielä parin eron jälkeen moikkaavat ja kysyvät toisinaan kuulumisia,
vaikka heidän ei enää edes tarvitsisi. Ja joita oikeasti kaipaa kun se ero tulee,
vaikka he eivät seurustelleet sinun vaan ystäväsi kanssa.
Ja niitä, joista tulee minunkin ystäviä ja joille voi kertoa omista asioistaan häpeilemättä.
Siis pariskuntaystäviä!

Aina jaksetaan hokea, että sitä seurustellaan sen ihmisen kanssa, ei hänen ystäviensä kanssa.
Mutta onko tämä sittenkään ihan täysin totta?
Kyllä minä haluaisin tulla toimeen poikaystäväni ystävien kanssa ja samaa odottaisin häneltäkin.
Sillä, jotenkin minua häiritsisi todella paljon, jos ystäväni eivät pitäisi ollenkaan poikaystävästäni,
koska loppujen lopuksi he kuitenkin tuntevat minut ja haluavat minulle vain parasta.

Tämä ei ole kuitenkaan mikään ajankohtainen ongelma,
sillä tällä hetkellä minun on vaikea tulla toimeenomien poikaystävieni kanssa,
eli siis siitä että alkaisin seurustella ei ole mitään pelkoa. Olipa vaikeasti ilmaistu. Huh.
Yhtä kuitenkin toivoisin, nimittäin lisää pariskuntaystäviä, sillä pariskunnat on ihan parhaita.
Mutta siitä lisää joku toinen kerta...