Hirveä työputki takana
ja kaiken kukkuraksi, joku pöpö iski ja olo on todella ikävä.
Eilinen oli kyllä ihana...
Ei siis työpäivä, mutta ilta sitten.
Olin jo töistä tullessani päättänyt jäädä kotiin nukkumaan kipeää oloani pois.
Mutta juuri sohvalle käperryttyäni puhelimeni soi...onneksi.
Tuli ihana ilta.
Sai mahtavaa ruokaa...kiitos vaan Jussille suosituksesta.
Tuli pohdittua elämää...sinkkuutta...vapautta... ja sitoutumista toisiin ihmisiin.
Miksi toiset ihmissuhteet vain loppuvat ja toiset kestävät?
Miksi erosinkaan siitä pojasta?
Mitä haluaisin elämältä?
Kaupan ikkunassa on Chanelin laukku...täydellinen sellainen.
Ilmoitan ostavani itselleni sellaisen 25-vuotis lahjaksi..
Hetkinen...siis ensi vuonna jo.
Miten tämä aika meneekään niin nopeasti?
Ystäväni kertoo kavereittensa lisääntyvän lähitulevaisuudessa.
Tämä aiheuttaa hiljaista pohdintaa.
Pitäisikö meidänkin?
Jos tulisin ensi vuonna äidiksi,
pitäisi minun unohtaa tuo Chanelin laukku.
Jos siis ei vielä ensi vuonna.
35 vuotta voisi olla mukava takaraja lasten hankkimiseen.
Toisaalta Carrie Bradshaw vietti vielä villiä sinkkuelämää tuon ikäisenä.
Totesin kyllä eilen haluavani olla Charlotte.
"Perusarvot omaava romantikko" lainaten ystävääni....hieman pelolla ja kyynisyydellä varustettuna.
Chanel kyllä tekee myös vauvanvaatteita.
Joten niitä sitten 35-vuotis lahjaksi.
Onneksi ei tarvitse tietää tulevaisuudesta.
Nautin vain tästä hetkestä, joka kaikessa kauneudessaan on niin hauras.
No comments:
Post a Comment