On se kumma miten voi yksi ihminen aiheuttaa näin paljon murhetta.
Ja varsinkin sitä, kun se henkinen paha olo muuttuu ihan konkreettiseksi kivuksi.
Siis, että oikeasti on paha olo ihan fyysisesti ja menee yöunet ja hauskanpito muiden kanssa tuntuu turhalta.
Miksi tällaista kipua sietää?
Miksei anna vaan olla?
Sanotaan, että kivun ja hyvän olon/nautinnon välillä ei juuri ole eroa.
Tai että se ero on todella häilyvä.
Onko tämä jonkinlaista masokismia?
Missä se nautinto on?
Ja siis onko sitä oikeasti?
Ihan sama, mutta en välttämättä jaksaisi tätä juuri nyt.
Pakko silti, koska ei osaa lopettaa välittämistä.
No comments:
Post a Comment