Hilloa peliin

Paikka: Cafe Esplanad
Aika: Breakfast time

Luentojen ollessa peruttuja päädyimme ystäväni kanssa aamukahville tappamaan aikaa ja välttelemään tenttikirjoja.
Kahvilaan aamupalan toivossa päätyi myös kaksi amerikkalaista turistia.
-One cafe mocca and a croisant, please.

Alkaa tapahtua, kahvi tehdään ja croisantti isketään lautaselle.
-Could I have butter with that?
-No!
-Excuse me?
-No, we don't have any butter.

Turistit menevät hämmentyneinä valitsemaansa pöytään.
Toinen päättää yrittää vielä.
-You must at least have some jam?
-No!
-Not even jam, seriously?
-NO!

Turisti palaa pettyneenä pöytään.
Mietin, että hän varmaan tässä vaiheessa haluaisi palauttaa koko croisantin.
Päivittelyä siitä, miten tällainen voi olla mahdollista.
- Is it dry? kysyy toinen.
- A little bit. Vastaa croisanttia surullisena mussuttava mies.

Loput keskustelusta jää minulta kuulematta mutta jään miettimään,
että tällaisia kokemuksia meillä ruoasta annetaan ja vielä yhdessä Helsingin suosituimmista kahviloista.
Luulisi, että yhdestä kahvilasta löytyisi voita, tai sitten pitäisi jo melkein lähteä hakemaan.
Tai että jemmassa olisi jotain hillopurkkeja, josta mättää hillosilmä vaikka mihin, jos joku niin haluaa.

Toivoisin, että tilanne paranisi ennen Euroviisuja, jolloin maassamme varmasti lappaa jos minkälaista croisantin purijaa.
Sillä mikään ei pilaa maan mainetta kuin huono ruokakokemus, trust me.
Itselle esim. Italiasta tulee aina ensimmäisenä mieleen suolavedessä lilluvat, kai lihalla, täytetyt pastakikkareet ja täysin ontto sämpylä, johon laitettiin hilloa (mutta voita oli myös tarjolla, joten se vähän pelasti tilanteen).

Vetoan siis Cafe Esplanadin henkilökuntaan ja omistajaan: Hilloa peliin, please!