Resolutions

Vuoden vaihtuessa ihmiset ympäri maailman miettivät, mitä sitä voisikaan luvata.
Laihtuminen, muutto, tupakoinnin lopettaminen, uuden taidon opetteleminen, enemmän aikaa perheen kanssa jne. Mutta ketä varten me näitä lupauksia oikein teemme? Itseämme vai muita?
Ja entä jos en voi pitää lupaustani niin miten minulle käy?
Ja jos pitäydyn siinä mitä lupasin, saanko palkinnon?

Voitaisiinko kuitenkin lupausten sijasta puhua suunnittelusta? Tai unelmista?
En tiedä saanko graduni valmiiksi vuonna 2011, mutta unelmoin siitä.
Tahdon saada sen valmiiksi ja tiedän, että yritän.
Mutta, että lupaisin.
En osaa luvata jotain, jos en pysty pitämään lupaustani.
Tiedän kuitenkin, että jos saisin sen valmiiksi niin se edistäisi muiden unelmieni toteutumista.

Filosofian maisteri pääaineena Pohjois-Amerikan tutkimus.
Vaatii ainakin neljän kurssin onnistunutta läpäisyä, että voin edes hakea maisteriohjelmaan.
Teksasilainen professori, joka osaa vaatia, mutta samalla haastaa ajattelemaan.
Aivan kuten Kuolleiden runoilijoiden seurassa, on hän saanut minut tavoittelemaan unelmiani.
Tiedonhalua ja innostusta, sitä uskallan luvata.
Toisaalta lupauksen tielle voi nousta esteitä töiden ja gradun muodossa.
Mutta tätä minä haluan.

Sitten on se jota en todellakaan pysty lupamaan.
Vai onko kyse uskalluksesta?
Enemmän aikaa ystäville.
Viimeksi kun kävin lääkärin puheilla hän käski minun hankkia elämän itselleni.
Ei kuulemma kukaan voi vain opiskella ja tehdä töitä.
Niin, mutta kun se on niin mutkatonta.
Ja ei tarvitse etsiä ymmärrystä ja selittää valintojaan.
Voi vain olla juuri sellainen kuin on.
Tosin yksinäisyyskin on vaikeaa.
Ehkä siis taustalla onkin jotain muuta, joka pitäisi selvittää.
Jos siis kuitenkin lupaisi yrittää päästä jyvälle, hankkia elämän ja viettää enemmän sitä aikaa ystävien kanssa.

Olikohan tässä kaikki?
Ei varmaankaan, mutta ehkä on viisaampaa jos ei aseta liikaa tavoitteita ja toiveita.
Voi jopa parhaassa tapauksessa yllättyä.
Ja uskoa minulla ainakin on, että tämä vuosi tuo mukanaan jotain suurta.