Nainen (potentiaali)

Tämän postauksen otsikko on täysin varastettu ystäväni Ainon asennepaidasta.

Ja sopii tämän päivän otsikoksi kuin nenä päähän.

Hur så?, voisi joku kysäistä (siis esimerkiksi allekirjoittaneelle tämä asennepaidan teksti piti selittää), joten ennen kuin paljastetaan tarina asennepaidan ja postauksen otsikon tekstin takana, tulee juttua karkauspäivästä.

Karkausvuosi on vuosi, jolloin helmikuussa on 29 päivää normaalin 28 päivän sijaan. 

Siis karkauspäivä.

Tämä yksi lisäpäivä voisi muuten olla varsin yhdentekevä, ja monille se varmaan sitä onkin, mutta meille sinkuille ja vanhoille piioille hyvinkin tärkeä. Tänään on mahdollisuus metsästää itselleen luvan kanssa mies ja vielä kosaistakin tätä miestä ilman paheksuntaa. Ja mikä parasta, jos tulee rukkaset, on miesten hyvittelyn vuoksi ostettava naiselle uusi hamekangas, jotta sitten seuraavan kerran juhannustansseissa nainen voi hurmata miehet, ja näin ehkä löytää sen oikean puolison.

Rupesin eilen illalla miettimään, että mitäs sitten jos ei ole ketään potentiaalista jota kosia.

Voiko kosia vaan jotain ihan randomia?

Varmasti voi, mutta tulevaisuus vaikuttaa silloin aika epävarmalta, sillä entäs jos ensihuuman ja -suudelman jälkeen mies palaa jälleen rupikonnaksi. Siinä on sitten kestämistä.

Ehkä siis paremmin kestää sen ajatuksen, että elää niin sanottua kuivaa kauttaa mitä miehiin tulee, kuin sen että eläisi onnettomana loppuelämänsä. Houkuttelisi myös tähän pohtia avioliittoa instituutiona noin yleensä, mutta ehkä säästän sen toiseen kertaan.

Ja ollakseni rehellinen edes se hamekangas ei houkuttele kosimaan, koska miesten maku niin tiedetään. Siis en mitenkään halua aliarvioida miehiä, mutta jos haluaisi pelata varman päälle sen tyylikkään kankaan suhteen, kannattaisi kosia joko homomiestä, jolla on tuntemusta muodista, tai sitten aivan ökyrikasta Mr. Moneybagsiä, jolla olisi varaa ostaa vain parasta.

Ostan siis itse itselleni oman hameen, en kangasta, vaan hameen niin ei tarvitse sitten harsia, mallata ja ommella, ja pääsee niihin tansseihin paljon nopeammin kuin vasta juhannuksena.

Palataan sitten otsikkoon ja asennepaitaan.

Joko ymmärsitte vitsin?

Siis suomenkielessä on sellainen tapaluokka kuin potentiaali.

Tämä ilmaisee viestijän pitävän käsittelemäänsä asiaa epävarmana.  

Asioiden tapahtuminen on siis mahdollista, mutta ei aina todennäköistä.

Nainen on siis yksikön ensimmäisen persoonan potentiaali verbistä naida.

Puhekielessä se siis ilmaistaisiin paremmin näin, että ehkä nain/menen hänen kanssaan naimisiin.

Ja koska tänään meillä naisillakin on tähän mahdollisuus, 

oli tuo 'Nainen (potentiaali)' aivan täydellinen otsikko.

Mukavaa karkauspäivää ja metsästysonnea!