Noh, joku luukku kuitenkin....tai siis niin, en tiedä pidänkö kalenteria enää.
Se on tylsää.
Kerron kuitenkin siitä, että jouluun on enää kuusi päivää.
Minulla ei ole yhtään rahaa, eikä yhtään lahjaa.
Kotini on sotkuinen, tiskit lojuvat pitkin poikin, enkä ole pessyt pyykkiä aikoihin.
Ei tämä ole tapaistani.
Mutta en jaksa välittää, sillä haluaisin vain kadota maailmalta ja linnoittautua sänkyyni.
Mitä yhdestä joulusta, en puhu siskolleni, tai hän ei puhu minulle.
En ole nähnyt lapsia melkein vuoteen, ja minun pitäisi olla heidän tätinsä.
Kotona ei tule olemaan kuusta, eikä perhettä.
Aikaisempina vuosina sentään teeskenneltiin,
ja vaikka vihasin silloin sitä, niin tässä tilanteessa sekin tuntuisi lohdullisemmalta.
Tarpeeksi syitä olla pitämättä joulusta...aivan varmasti.
Olin seiminäyttelyssä maanantaina Robynin kanssa.
Nyt hänkin on takaisin Irlannissa, ja minä useaa ystävää köyhempi.
Lisää syitä olla pitämättä joulusta.
Näyttelyssä oli seinä, johon sai kiinnittää oman toiveensa.
Tai oikeastaan se oli seinä, johon kirjoitettiin se mitä aikoo antaa lahjaksi toiselle.
Enrico ei ollut tajunnut ideaa ja oli kirjoittanut monta lappua jossa toivoi erilaisia asioita itselleen.
Jotakin pysäyttävää siinä seinässä myös oli, sillä
hieman epäselvällä käsialalla yhteen korteista oli raapustettu
"En ole lyönyt vaimoa sitten eilisen"
Niin, ehkä tämä on painavin lupaus kaikista, ja toivottavasti hän pystyy pitämään sen.
Kaikki kulutushysteria on tuhonnut joulun todellisen merkityksen.
Perheiden yhdessäolon, rauhan ja levon.
Yksinkertaisesti rakkauden.
Mutta en jaksa pohtia enempää, sillä olen väsynyt töistä.
Teen töitä, että en muistaisi sitä mitä kaipaan eniten.
Ja sitten väsyn ja muistan taas.
Noidankehä. A vicious one.
Aika pysäyttävä kirjoitus..tai siis toi näyttelyasia.
ReplyDeleteTiskien kerääntyminen on tuttua täälläki, tänä vuonna eikä oo yleensä mun tapaista.
No, joulun ajan hyvä puoli on et kynttilän valossa ei toisaalta erota villakoiria. Ja tulee tänä vuonna tv:stä sentään Bridget Jones-leffat. Elämäniloa!