Tunteellinen siili

Sain tänään postikortin, jossa onniteltiin minua nimipäivän johdosta.

Kortti oli kaunis ja sisälsi voimaa antavan runon....niin ja saihan se sitten kyyneleetkin aikaan.

Laitoin sitä korttia sitten päiväkirjani väliin, josta tipahti suttuiselle ruutupaperille raapustettu runo:

Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kelläpä, kellä
on vastaansanomista?

Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!

Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.

Niin, en muista hetkeä jolloin olen tämän Kirsi Kunnaksen runon paperilapulle kopioinut ja tallettanut päiväkirjan väliin, mutta varmasti siihen on ollut hyvä syy.

Tällaista tänään...