Kuiskaus

Tiedätkö hetken nimeltä hullun kaipuu
katsot aurinkoon sokaistumatta
pääsi lepää vasten tuulta
joka puhuu pienistä pojista
ja tytöistä maailman katolla
jonne kiipesit itsekin ilman lupaa

Oletko pelännyt liikaa pimeää
niitä hetkiä jolloin kirjoitit
nimesi jokaiseen ikkunaan
jos valo vielä sattuisi palamaan
kaikkina niinä aamuina
kun heräsit liian aikaisin hämärään

Mitä kertoisit aamukasteelle
joka aina kertyy lehdille
jotka laulavat varjojen takaa
saaden lapsesi hymyilemään
muistaisit elämäsi hetket
saaden tunteesi palaamaan

Oli hetki kun tämä kappale oli koko maailma...tai no ainakin iso osa.

Yksi rakkaista pianossa, toinen vierellä laulamassa.

Onni.

Olisinpa osannut nauttia siitä hetkestä silloin enemmän.

En osannut.

Enkä tiedä voinko syyttää vain itseäni siitä, että tätä hetkeä ei enää koskaan tule.

Voisinko enää laulaa tätä...yksin?

Sanotaan, että kellä onni on, se onnen kätkeköön.

Tämä hölmö kätki sen niin hyvin, että sitä ei ole sitten tuon hetken paljon näkynyt.

Hukkuikohan se kokonaan?

Toivottavasti ei...