Kokemus se on tämäkin.
Kolme päivää puhumatta.
Tähän voisi suhtautua oikeasti jonkinlaisena kokeena:
Mitä käy kun laitetaan sinkku 39 neliön huoneistoon yksin, ja hänen käsketään olla hiljaa?
Seuraavassa tutkimustuloksia:
Ensimmäinen vuorokausi:
-tekee mieli rikkoa astioita ja raivota
-kännykkä meinaa lentää seinään vitutuksen seurauksena
-kyyneliä, kun ei pääse sovittuun tapaamiseen
-karua meininkiä, kun on vielä ystävänpäivä
-ei ruokahalua, mutta nukuttaa sitäkin enemmän, saattaa johtua lääkityksestä
Toinen vuorokausi:
-juttu vaikeutuu hieman, kun päälle kaadetaan hieman lisää paskaa huolien muodossa
-lisää hiljaista raivoamista
-raivon kohdistamista roskiin, jotka oli pakko viedä (onneksi kukaan ei nähnyt)
-väsyneitä kyyneliä
-masennus ja enemmän nukkumista
-kännykän viestiääni on ainut, joka tuo iloa (how sad!)
Kolmas vuorokausi:
-painajaisia töistä, mitenköhän ne pärjää siellä?
-jos vaan mitenkään mahdollista, niin olo hieman huonompi
-telkkarista Karvinen 2 ja Hamekyttä 2, siis miksi ihmeessä pitää tehdä jatko-osia?
-huolestumista siitä, että se Hamekyttä 2 ei oikeastaan ollut hassumpi
-epätoivoinen yritys saada nelosen Hot from the US toimimaan, ei muuten sitten toimi Macillä
-lisää raivoamista
-illan piristyksenä ystävän vierailu ja ruokatoimitus
-olotila parempaan päin, kun kuulee jonkun puhetta ja on seuraa
-reality check aamu yhdeltä, kun kuulee taas totuuksia tuttavastaan.
-tekisi mieli rikkoa taas astioita, tai harjoittaa voodoota
-lääkkeet nassuun ja nukkumaan
Yleensä tutkimuksesta tehdään lopuksi aina joku yhteenveto.
Mitäs tähän nyt sitten laittaisi?
Kävisikö, että ei suositella
Neljäs vuorokausi nyt menossa, ja olo on edelleen surkea.
Taitaa olla liian monta 'vaivaa' jotka pitäisi parantaa, eikä yhtään oikeita lääkkeitä niihin.
"It's like there is rock bottom, then fifty feet crap, and then me"
No comments:
Post a Comment