Jälkiä

Tämä viikonloppu on ollut kontrastien juhla.
Lauantai ja sunnuntai eroavat toisistaan kuin yö ja päivä.

Lauantaina harjoitin taas onnistunutta eskapismia.
Olin hetken...tai siis oikeammin kadotin ajantajun
ja olin siellä reilut kolme tuntia.
Missä siis...?
Le societé du cochon:ssa.
Suosittelen...tuntui aivan New Yorkilta.
Minulle on kyllä sanottu etten saisi pakoilla todellisuutta,
mutta hei please...mitä muutakaan sitä voi?
Todellisuutta en kestä kauaa, kun se ei tuo tullessaan montakaan onnellista hetkeä.
Viimeksi ystäväni totesi minun olevan onnellinen, kun näki minut matkan jälkeen.
Kasvoni kuulemma loistivat.
Olisi pitänyt katsoa itseäni peilistä, että muistaisin miltä näytin.
Tunteen kyllä muistan.

Mutta siis onni hetkeksi tavoitettu.
Ja todella hyvässä seurassa.
Ruoka oli hyvää ja jälkiruoka varsinkin....kuin äiti olisi leiponut.
Positiivista huomiota niin baarista kuin keittiöstäkin.
Näköhavainto Suomen kauneimmasta naisnäyttelijästä ja hänen miehestään.
"Elämä koostuu pienistä palasista"
Onkohan onnen kanssa samoin?
Jos näin, niin lauantai-ilta oli iso onnen palanen.

Sunnuntai sitten.
Heräsin hirveään kipuun.
Selkä vihoitteli taas.
Riitelyä isän kanssa.
Kriisi tulevasta harjoittelusta.
Kyyneliä kotimatkalla.
Illalla sitten leffaan.
Tummien perhosten koti.

Jäin miettimään sitä, miten kaikki meille tapahtuneet asiat ja ihmiset jättävät jälkensä.
Sellaisia jälkiä, jotka eivät hevillä kulu pois.
Jälkiä joiden käsittelemiseen tarvitaan uusia ihmisiä,
jotka taas jättävät oman jälkensä.
Toiset isomman ja toiset pienemmän, mutta jäljen kuitenkin.
Kotona puolikas WTC leffasta.
Ihmisten pahuus järkyttää.

Tässä yritän tätä postausta kirjoittaessani selvitä tästä viikonlopusta hengissä.
Sain tietooni ikävää infoa itsestäni.
Ja moneen kysymykseen vastauksen.
Viikonlopun päivien kontrasti oli vain liian suuri.
Olen aivan liian mietteissäni ja loppupeleissä surullinen.
Minne hävisi se onnen pala?
Vai onko se sittenkin niin, että kyse on balanssista.
Sopivasti surullisia jälkiä ja onnen paloja on yhtä kuin elämä?