Muusikko

Minun piti oikeastaan kirjoittaa siitä,
miten kivaa minulla oli perjantaina JP Elämän luennoilla,
mutta sitten kävi niin että eilen oli hieman kivempaa.
Kerrotaan sitten konsumaatiosta, masturboinnista ja jälkikonsekraatiosta myöhemmin.
(jos jaksaa)

Mutta asiaan.
Eilen oli pikkuserkkuni valmistujaiset.
Hänestä tuli siis diplomikontrabasisti.
Vaikuttavaa, täytyy sanoa.

Konsertin jatkoilla oli todella hyvää ruokaa ja juomaa.
Ja siis ohjelma.
Siis ai että käy kateeksi, että en itse opiskele ja valmistu Akatemialta.
Musiikkia tehdään taidolla ja tunteella ja huumoria unohtamatta.
Oopperaa haitarilla säestettynä à la Jyrki Niskanen,
Myrskyluodon Maija kontrabassoilla soitettuna,
israelilaista perinnemusiikkia haitarilla, viululla ja klarinetilla soitettuna
sekä illan viimeisinä tunteina herkkää jazzia pianolla ja trumpetilla.

Silmäpeliä pianistin ja basistin kanssa.
Ah, muusikot.
Rupesi kotona hieman huvittamaan, että taidan sittenkin olla ihan tavallisen naisen perikuva.
Jos siis on Kumman kaahan uskominen.
Muusikoissa vaan on sitä jotakin, joka saa minut heikoksi ja söpöilemään.
Sama juttu muuten on silmälasipäisten miesten kanssa.

Mutta siis kaikin puolin onnistuneet juhlat.
Jäi hyvä fiilis.
Ja hymy.