Aikuisuudesta...

Tässä tuli taas eilen täytettyä vuosia.
Ikää on nyt sitten 24 vuotta.
Nyt minua ei voida enää iän puolesta käännyttää minkään baarin ovelta.
Olen siis nyt fiksu aikuinen.
Vai olenko?

Milloin ihminen oikeastaan on aikuinen?
Lain mukaan 18-vuotias katsotaan aikuiseksi.
Ennen vanhaan ikä oli korkeampi - 21 vuotta.
Silti näiden määrittelyjen puitteissa ei tunnu yhtään siltä, että olisin aikuinen.

Aikuisen määrittelyä voisi hakea myös siitä, että on perustanut perheen.
On se mies, kaksi lasta ja koira.
Hyvä työpaikka, harrastuksia, matkustelisi säännöllisesti ja asuisi isossa omakotitalossa.
Kun olin pieni oli lempisarjani Ruusun aika. Lempihenkilöni sarjassa oli Meri, joka meni lukion jälkeen naimisiin ja sai lapsen.
Pidin häntä silloin todella aikuisena ja olin varma, että itsekin lukion jälkeen menen naimisiin ja saan lapsia.
No, toisin sitten kävi.
Joten tämänkään määrittelyn kautta en voi laskea itseäni vielä aikuiseksi.

Ystäväni määritteli blogissaan kerran, että aikuisuus näkyy avaimien määrästä.
Siis siitä, että kuinka monta avainta avainnipussasi on.
Lasketaanpa...
On pyöränavain ja avain joka avaa pyörän kierrelukon.
Avain vanhempieni luokse sekä heidän postilaatikkonsa avain.
Avain kerrostaloni kellaritiloihin sekä avain jolla avataan oman verkkokellarini lukko.
Avain kotiini sekä turvalukon avain.
Avain Aleksandriaan.
Avaimet töihin sekä avain pukukaappiin ja pikkulokeroon, jossa voi säilyttää arvotavaroita.
Siis yhteensä 12 avainta.
Montakohan pitäisi olla?
Riittääkö tämä?
On siinä ainakin enemmän kuin lapsena, jolloin kaulassa roikkui vain kotiavain.

Ehkä loppujen lopuksi aikuisuus on vastuullisuutta.
Vastuuta omasta elämästä.
Ei voi enää juosta äidin helmoihin tai pyytää isiltä apua.
On siis vastuussa myös siitä mitä tekee tai sanoo.
On otettava toiset ihmiset huomioon.
Ei voi vedota ikäänsä jos satuttaa toista tai paiskoo ovia.

Kai siis pakko myöntää, että olen aikuinen.
Mutta en onneksi vielä kauhean vanha :)