 |
| Sushi & Flip Flop California Pinot Grigio |
Olen pystynyt nukkumaan...ainakin yhden yön.
Saanut kannustavia yhteydenottoja työkavereilta ja ystäviltä. "Tyttö, sä oot paras kaikesta huolimatta"
Tilille on maksettu bonukset viime vuoden hyvästä työstä. Dream team porskuttaa vaikka kukaan ei meidän hurjaan ammattitaitoon sen enempää kiinnitäkään huomiota. Siis sama arki jatkuu töissä niin kuin ennenkin.
Samalla kuitenkin paineet kasvavat toisaalla.
23.4. pitäisi jättää valmis versio gradusta.
Tämä aiheutti pienen paniikkikohtauksen varsinkin, kun valmista tekstiä on tässä vaiheessa ehkä joku 15 sivua. Tekisi mieli luovuttaa jo heti alkuunsa.
Lohtua tuo tieto, että proffa lupautui tukemaan myös kesän aikana, jos tämä valmistuminen nyt viivästyy.
Veroilmoitus saapui päivän postin mukana, ja ilokseni huomasin tukeneeni Silminnäkijä-dokumentin keinuja-maalaria melkein 5000 eurolla. Ja kaikki ne viime vuonna veroihin menneet isot summat eivät tulekaan takaisin jouluna niin kuin virheellisesti kuvittelin vaan 4.12. tilille tipahtaa vain 103€. Ei sillä, että laskisin rahojani.
Ja kyllähän heikkoja pitää auttaa...tai ainakin niitä heikkomielisiä taiteilijoita.
Raha - mikä ihana tekosyy.
Aina niin vaikea puheenaihe, mutta onneksi siitä voi sentään heittää läppää.
Ja pakko sanoa, että näiden vaikeiden päivien jälkeen on hyvä välillä nauttia elämästä, ja siihen tarvitaan paljon rahaa.
Vai tarvitaanko?
Päiväni eliittipissiksenä kustansi tänään:
8,70€ Lounas Nepalilaisessa, ja tämän tarjosi työpaikka.
9,80€ Päiväkahvit melkein Italiassa kahdelle.
14,50 USD Mac Red huulipuna, jolla on saanut jo viikkojen ajan
korvaamatonta (ja siis myös minulle käsittämätöntä) huomiota miehiltä.
Sushi-lajitelma Stockan Herkusta n. 13€ ja ihana viinilöytö Flip Flop Californiasta n. 8€.
Ja se seura, joka on tietenkin korvaamatonta.
Kaikki huolet tuntuvat taas pienemmiltä.
Maailma hymyilee, ja tämä eliittipissiksen elämä on jotenkin mukavaa.
Ehkä eniten siksi, että sijoitukset omaan hyvinvointiin ovat pieniä, mutta poikivat suuren tuoton ja hyödyn.
Unohdan yhä paremmin sen, että en tällä kertaa kelvannut.
Ja löydän joka päivä enemmän syitä nauttia elämästä - kun vaan tietäisi syyn tähän outoon ilmiöön.
Ehkä se on kevät :)
- - - - - -
Ja ensi kuussa sitten tietoiskua aiheesta kuinka tehdä gradu viikossa - I hope not!
Puss! Iloa ja energiaa eliittiprinsessalle :) Oon kyl sitä mieltä et itseään pitää muistaa palkita aina kun mahdollista. Ei sitä kumminkaan muista tehdä liian usein. Mä katoin lopulta Areenasta sen paljon puhutun maalari-dokkarin kans, ja täytyy kyl sanoa, et oli siinä pikkusen pientä ironiaakin mun mielestä. "Kyllä mä uskon että työkkärillä on työllistävä vaikutus - se työllistää monta virkailijaa", sanoi päähenkilö osuvasti. Paljon enempi kuin kulutuskriittiset taiteilijat, mua henkilökohtasesti ärsyttää se, et veroeurot menee niiden eläkevirassa olevien virkailijoiden taskuun jotka ei oikeesti osaa / pysty auttamaan ihmisiä työllistymään. Eikö niille voisi keksiä jonkun tulosvastuun? Eihän tämmösessä järjestelmässä oo mitään järkeä jossa joku voi olla 8 vuotta työttömänä jos haluu. No oli miten oli, eliittihetkeä viettäessä voi kai kuitenkin ajatella että taas on tullut tuettua suomalaista elinkeinoelämää ja työllisyyttä, niin mä ainakin perustelen eliittihetket :)
ReplyDelete