De-briefing

Huh huh...

Onpas ollut niin vauhdikas pari viikkoa, että on ihan pakko kirjoittaa ja purkaa tunnelmat.

Siis, et pääsee eteenpäin ja hyvillä mielillä :)

Eli homma etenee näin...

8 päivää ihan pöndellä Sammatissa, jossa silmä ja mieli lepää, koska paikka on vain niin kaunis.

Teiniregressiot heti ensimmäisenä päivänä ja voi, että mitä kaikkea sitä onkaan siellä tullut touhuttua. Mutta nämä ovat oikeaa päiväkirjakamaa, joten niitä en ala tässä nyt tilittämään.

Siis takaisin asiaan....tuli pidettyä toista kertaa ihan oikeita oppitunteja ja ne jopa meni ihan yllättävän hyvin, vaikka keskellä leiriä tuli pieni epätoivon poikanen, että nää mun tunnit on ihan huonoja eikä ketään kiinnosta. Toisin kävi ja sain jopa positiivista palautetta ja ehkä yhden uuden diakonin :)

Parasta koko riparissa oli tietty musiikki...voi, että miten minä kaipaankaan musiikin tekemistä, laulamista ja siis vaan sitä fiilistä, mikä tulee kun tehdään yhdessä jotain hyvää ja kaunista.

Suuremmilta ongelmiltakin vältyttiin ja kaikkia 'lapsia' oppi lopulta käsittelemään oikein.

Tosin yksi isonen kyllä aiheutti syviä sisäisiä tunteenpurkauksia, mutta onneksi häntä ei ole pakko nähdä enää, ja toivotaan että elämä kasvattaa ja opettaa ottamaan muutkin huomioon.

Takaisin kaupunkiin.

Vaikeuksia totutella kovempaan menoon ja yksinoloon.

Kamala kampaaja....siis kuka ei kysy ennen kampauksen tekoa, että olenko pessyt hiukset ja siis mikä se sellainen kampaus on johon ei laiteta pohjalle rullia ja sit valitetaan asiakkaalle, että ei sun hiuksiin saa nutturaa...haloo!

Noh, ei auttanut kuin korjata kampaus kotona ja sitten tukkaputkella häihin.

Ja siis näitä häitähän sitten tuli neljät.

Ensimmäinen avioliittoon siunaaminen oli Puotilassa ja tuli siellä sitten luettua Raamatusta Korinttolaiskirjeestä se perinteinen kohta.

Sitten Kallioon. Tulin paikalle ajoissa ja kun tuntematon pariskunta kuuli minun saapuneen laulamaan seuraaviin häihin, pyysivät he minua laulamaan kanttorin kanssa 9 säkeistöisen ylistysvirren. No...tulipa vedettyä ja Maarit ja Jaakko sukuineen oli onnellisia.

Sitten se oikea tilaisuus ja Hymne À l'Amour soi kuulemma todella kauniisti.

Siitä sitten jatkoille ensin Viikkiin ja sitten Kulosaaren Casinolle.

Mahtavat pippalot...kiitos vaan pariskunnille!

Sitten illan viimeiset häät ja aivan mahtavia vieraita.

Suomen Meksikon suurlähettiläs ja kipinä mennä ulkoministeriöön töihin.

Salattujen elämien Aamu ja muita julkkiksia.

Ranskattaria ja ruotsalaisia taiteilijoita.

Ja ah, maailman parasta kasviskeittoa yöpalaksi...

Kyllä taiteilijapiireissä osataan.

Sunnuntai ja aikainen herätys.

Kirkolle ja konfikseen.

Ja nyt on pakko hehkuttaa...jaoin ensimmäistä kertaa ehtoollista...siis viiniä, mutta kuitenkin.

Ja oisko voinut mennä paremmin...äitikin liikuttui jostain kumman syystä kyyneliin.

Todella hieno ja voimakas kokemus..huh.

Niin ja jouduin taas ex tempore laulamaan, kun Pyhä Henki johdatti pastorimme saarnan päätteeksi juontamaan lavalle minut ja leirimme handyn.

Eipä ehtinyt panikoimaan ja homma meni jotenkuten haparoiden voitokkaasti läpi :)

14 paikkaa jossa piti laulaa konfiksen jälkeen ja tuli nähtyä myös Santiksen upseerikerho ja Vuosaaren tunneli.

Ei ruokaa koko päivänä joten tankkaus monikansallisessa hampurilaisbaarissa.

Vanhan tutun bongaus ja taksikyyti kotiovelle.

Mahtavuutta.

Olikohan tässä nyt kaikki?

Jos jotain jäi, niin se ei sitten varmaankaan ollut mitään merkittävää.

Mutta olipahan yksi ikimuistoisimmista viikonlopuista.

Nyt sitten kaksi viikkoa lomaa ja tämän jälkeen paluu arkeen.

Ihanaa on ollut!