Take a bow

Viime yönä näin unta menneestä...hieman outoa?
No ehkä ei, mutta olin taas lapsi, noin kouluikäinen ja olin ystäväni Maijan luona leikkimässä.
En muista sen enempää unesta, kuin saman huoneen joka edelleen on ystäväni huone, vaikka hän ei tietenkään enää asu kotona, ja se että leikimme lattialla, jollain ihme pelikorteilla ja kuuntelimme musiikkia.
Aamulla sitten kahvia juodessani rupesin miettimään kaikkia noita ystäväni luona vietettyjä hetkiä.
Ja musiikkia, jota silloin kuuntelimme.
Muistan vain kaksi artistia Hausmyllyn ja Madonnan.
Madonnalta oli tuolloin tullut joku uusi levy (tai siis silloin ne olivat c-kasetteja), jonka ystäväni oli tuonut espanjasta lomamatkaltaan. Kesti hetken selvittää mikä se oli...thank God for Google.
Kyseessä oli Madonnan Bedtime Stories, ja tältä levyltä kuuntelimme kappaletta nimeltä Take a Bow.
Etsin sitten tämän kyseisen videon YouTubesta vain kirjoittamalla kappaleen nimen..muta ylläri sieltähän ei tullutkaan Madonnan biisiä ensimmäiseksi vaan tämä:




Rihanna siis asialla...eikä mikään huono biisi.
Mutta siis aivan sama nimi, eikä ollut edes coveri.

Löysin sitten myös sen mitä olin etsinytkin.
Ja hassua kyllä, vaikka MTV-sukupolvea olenkin,
olin täysin unohtanut millaiselta tuo lapsena moneen kertaan nähty (ja kuultu) video näyttää.



Selvisi sekin sitten...
Molemmissa aika sama mollivoittoinen tunnelma..
Riutuva rakkaus, mies joka ei taaskaan tajunnut tehdä oikein...
Erona kuitenkin se, että 2000-luvun Rihanna itsenäisenä naisena ei aio ruikuttaa perään, vaan haistattaa pitkät.
Ehkä siksi pidän tästä Rihannan versiosta enemmän...tai niin no...Madonna tuo mieleen lapsuuden ja ne kaikki kauniit prinsessa haaveet, joissa myös sen prinssin perään saa itkeä.
Katsokaa ja päättäkää itse, kumpi on parempi!