Redemption

Häpeillen tässä julkisesti myönnän, että pidän realityohjelmista.

Mutta en ihan mistä tahansa vaan lähinnä juuri niistä, jossa kilpaillaan jostakin.

Top Chef, America's Next Top Model ja mitä näitä nyt onkaan.

Ja syy miksi ne ovat niin koukuttavia on minun kohdallani se,

että jostain kumman syystä (joo tiedetään, että ne on ehkä käsikirjoitettu etukäteen) hännillä olevat onnistuvat nousemaan kuin Feenix-lintu tuhkasta.

Silloin aina mainitaan sana redemption...tai no oikeammin reality-sankari toteaa hikeä tai kyyneliä pyyhkien, että "I have a chance to redeem myself"

Kahden kuukauden hiljaiselon jälkeen voin minäkin todeta:

"I have a chance to redeem myself"

Olen siis palannut veronmaksajien iloiseen kerhoon.

Tai toisin sanoen olen saanut työtä, josta vielä jopa maksetaan.

Ei, tämä ei ole oman alan töitä, mutta töitä kuitenkin,

ja en voi näinä aikoina muuta kuin iloita siitä, että olen saanut edes jotain millä ansaita ihmisarvoni takaisin.

Niin, omasta arvostahan tässä on kyse, vaikka joku voisi pelkästään puhua työstä.

Minulle tämä on kuitenkin enemmän tuota arvostusta.

Tai, miten sen parhaiten selittäisi...

Kun olin hetkellisesti "in-between-jobs" niin kaikki ne odotukset siitä, että minulla olisi enemmän aikaa panostaa elämääni romuttuivat siihen, että minulla ei ollut rahaa, eikä ystävilläni ollut omilta töiltään aikaa.

Tunsin itseni täysin hylkiöksi, joka yrittää epätoivoisesti selittää että miksi on tässä tilantessa. Ja naurettaviltahan ne selitykset kuulostivat.

Tosi asiassa tässä yhteiskunnassa ihmisiä määrittäviä asioita ovat työ ja ammatti, perhe, ystävät ja sosiaalinen status. Jos näitä ei ole, ihminen on aika heikoilla.

Nyt on kuitenkin aika lunastaa itsensä ja lupaukset.

Huomenna olen perehdytyksen jälkeen täysin omillani.

Ja vaikka tilanne pelottaa ja jännittää niin silti samalla olen äärimmäisen onnellinen -

minä olen saanut toisen mahdollisuuden ja olen saanut ihmisarvoni takaisin.

Yay \o/