They DO shoot single people!

Ei ole yksineläminen helppoa.

Eikä Finnkinon henkilökunta ainakaan tee sitä yhtään helpommaksi.

Noh, menin sitten eilen lunastamaan tulevalle lauantaille varaamiani lippuja ja seuraava keskustelu käytiin minun ja lippukassan välillä:

Minä: Moi, mulla oli tällä numerolla varattuna lippuja.

Lippukassa: Joo, kaksi lippua lauantain klo 21.15 näytökseen.

M: Juu, mut mä ottaisin niistä vaan yhden.

L: Yhden?

M: Joo yhden.

L: No siis jos sä olet yksin menossa tätä leffaa katsomaan niin voisitko sä luopua noista paikoista ja laitettas sut istumaan muualle ni sit joku pariskunta tai ystävykset saa tosi hyvät paikat.

M: Häh? 

L: Niin siis kun sä aiot katsoa ton yksin niin ei menis hyvät paikat hukkaan, kun on sit vaikeeta saada siihen viereen jotain toista yksittäistä istumaan. Esim tossa samalla rivillä olis tossa yks paikka vapaana (näyttää paikkaa ruudulta).

M: Joo no ihan sama.

L: Eli tää käy sulle, no kiva, eli se ois sit 11 euroa.

Maksoin lippuni ja poistuin paikalta vittuuntuneena.

Miksi en voinut kerrankin olla jämäkkä ja sanoa että minä vitsi haluan istua siinä enkä paikastani luovu vaikka aionkin katsoa elokuvan yksin. Vitut ystävistä ja pariskunnista.

Onko se muka minun vikani, että en saanut ketään seurakseni tätä elokuvaa katsomaan, että kaikki ystäväni ovat joko matkoilla, menossa muiden kanssa, yrittävät torjua perhekriisejä tai jotain muuta.

Vaikka minulla ei olekaan tähän kyseiseen iltaan ystäviä tuekseni, niin kyllä yksinäisiä ihmisiä pitää kohdella hyvin.

Tästäkin huolimatta minä aion ottaa kaiken irti tuosta illasta, vaikka vain näyttääkseni muille, että kyllä yksinkin pärjää!

Hemmetti