Paha olo

Meinasin tuossa tiistaina ottaa turpaani....
Alkoholisoitunut naishenkilö oli varma, että olin koskenut hänen räkäposkella ja paskat housussa olevaan mieheensä.
Olin huora ja vamppi...ja minun piti mennä muualle panemaan.
Kun en reagoinut tähän mitenkään,
nainen lähti sitten uhkaavasti tulemaan lähemmäksi nyrkki ojossa ja minä pinkaisin äkkiä karkuun.
Ei edes kovaa tarvinnut juosta, kun toinen on 2 (tai enemmän) promillen humalassa.

Mietin sitten näin jälkikäteen, että olisiko se auttanut tätä naista jos hän olisi saanut lyödä minua.
Olisiko se poistanut hänen pahaa oloaan?
Entä olisiko hän jättänyt lyömättä,jos olisin pyytänyt häntä kertomaan pahasta olostaan?
Tai jos olisin sanonut, että minullakin on aika paha olo.
Tosin sitä hän ei varmasti olisi uskonut, sillä minähän en ole tarttunut pulloon....
siinä olisi sitten ollut turhaa selitellä pahan olon ja kivun olevan subjektiivista.

Monelta tuo, että paha olo on subjektiivista, jää usein huomiotta.
Ei ymmärretä, että toiselle pienikin asia voi olla maailmanloppu ja toiselle vain pieni kuoppa tiessä.
Ja monelta puuttuu yksinkertaisesti empatiakyky täysin.
Sitä ei ymmärretä, mitä ei itse ole koettu.

Tästä sitten syntyy isoja väärinymmärryksiä.
Helposti leimautuu pahaksi ihmiseksi, jos on yhtään hankalampi ja näyttää sen, että on paha olla.
Minusta tämä on sääli.

Tällaista tänään...