Tuo sitaatti on niin totta.
Se on jopa niin totta, että se pelottaa.
Pelottaa tuntea vihaa.
Mutta ei minulla rakkauttakaan enää ole.
Tai kärsivällisyyttä.
Vihaa vain löytyy.
Toisaalta eihän rakkauden vastakohta olekaan viha, vaan välinpitämättömyys.
Voiko olla välinpitämätön ja silti vihata?
Tai jos kohdistaakin sen vihan väärin ja ei jaksakaan välittää itsestään?
Tai sitten vihaa myös itseään...ainakin enemmän kuin rakastaa ja välittää.
Eräässä laulussa sanotaan, että:
"just try and have a little patience"
Samaisessa laulussa puhutaan myös uskomisesta
ja luottamisesta siihen, että aika parantaa haavat.
Entäs jos viha syö kaikki voimat uskomiseen ja luottamiseen?
Mitä sitten tehdään?
Rukoillaanko, vai annetaanko vaan periksi?
Ai meinaaks tätä GnR:n biisiä:
ReplyDeleteSaid, woman, take it slow
It'll work itself out fine
All we need is just a little patience
Said, sugar, make it slow
And we come together fine
All we need is just a little patience
Et vissii.. ;) mulle käy vaa yllättävän usein niin et kuulen ton biisin jossain tavaratalon hississä ja alan fiilistelee ihan täysillä, ysärijutut vaan kolahtaa...
olis toikin käynyt hyvin :)
ReplyDeletemut nyt kyl kysees oli noi take thatin poitsut, jotka aina toimii tällaisissa ikävissä olotiloissa