Red

Joskus tulee sellainen hetki elämässä, että täytyy tehdä jotakin uutta.
Muuttaa vanhoja kuvioita ja sekoittaa pakkaa.

Vanhoihin kuvioihin kuului sutinat varattujen miesten kanssa.
Varattujen miesten, jotka ei jotenkin hanskannut hommaa yhtään.
Liikaa syyllisyyttä, vääriä lupauksia ja menetettyä toivoa.
Ja omalta kohdaltani käsittämätöntä kylmyyttä ja hämmentävää ammattitaitoa.
Ei mitään hempeilyä vaan kylmästi kyrvästä kiinni, ja sitten tyyppi kotiin.

Käänsin uuden sivun elämässäni värjäämällä hiukseni punaiseksi.
Uuden identiteetin, tai ainakin lookin, takia tuli käytyä jännä hiusvärinmuutosprosessi.
Ensin niin tumma suklaanruskea väri vaihteli vaaleanruskeasta täysin blondiin, kunnes se vihdoin kohtasi täydellisen punaisen sävynsä.
Niin täydellisen, että hiusteni kuivuttua uutta väriäni kerääntyi ihmettelemään kolme kampaamossa ollutta miestä.

En oikein tunnistanut itseäni, ja koko tämä päivä on mennyt totutellessa uuteen minään.
Tahtoisin olla parempi ihminen. Ottaa paremmin toisten tunteet ja elämäntilanteet huomioon,
niin että ei tulisi toisille eikä itselle niin paljon suruja ja valvottuja öitä.
Haluaisin oppia ylipäätänsä tuntemaan jotakin positiivista...tuntemaan edes jotain.
Tahtoisin, että joku tykkäisi minusta sellaisena kuin olen...tai että edes minä oppisin tykkäämään itsestäni!!

Muutokseen totutellessani kaivelin vanhoja valokuvia ja päiväkirjoja.
Lukion ensimmäisen luokan luokkakuvassa näkyy riutunut punapää.
Etsin itseäni silloin todella paljon, koska tunsin olevani aivan väärässä paikassa.
Takana unohtumaton Jenkkilän reissu, kuumia suudelmia ja orastava syömishäiriö.
Jos silloin joku olisi tullut ottamaan kädestä kiinni ja sanomaan, että mä kelpaan niin sitä olisi ehkä selvitty hieman vähemmällä.

On niissä teinivuosien muistoissa jotakin hyvääkin.
Löysin vanhan Demi-lehden vuodelta 1999, jonka kannessa komeilee Jared Leto.
Sivulla 26 on oma kirjoitukseni siitä, miksi Jared on niin ihana.
Kerron siinä värjänneeni hiukseni punaiseksi, koska Angelallakin oli punaiset hiukset.
Ja siitä, että ihastuin vain poikiin jotka edes vähän näyttivät Jaredilta, kuten se eräs Tuomas.
Vaikka kirjoituksesta on aikaa 13 vuotta, niin tunnistan silti itseni naivista tarinoinnistani.
Tyttö, jolla oli unelma siitä, että joku voisi rakastaa, ja jolle voisi itse antaa rakkautta.
Tyttö, joka odotti poikaa saapuvaksi punaisella avoautolla.
Tyttö, joka ylipäätänsä toivoi, unelmoi ja tunsi.

Jos se olen ollut minä 13 vuotta sitten, niin miksen voisi siihen palata nyt?
Olla vielä vähän aikaa hieman naivi ja toivoa.
Tuntea paljon ja täysillä, vaikka se sattuisikin ihan helvetisti.
En tiedä onnistunko tässä, mutta onpahan värjätty tukka taas punaiseksi, että kai tätäkin voi pitää alkuna...

A Woman's Worth

Soittolistaltani löytyy Alicia Keysin Woman's Worth kappale.
En ole siihen aikaisemmin kiinnittänyt niin kovasti huomiota, mutta tänään erinäisten tapahtumien jälkeen korvalappuihinin tulvineet sanat saivat minut pysähtymään.

Mikä on naisen arvo?
Alician biisissä sitä mittaa mies.
"She will and she can find a man who knows her worth "
Tämä on ehkä vähän kärjistetty kommentti mutta pohditaan hieman.
Onko naisen arvo määritettävissä vain miehen kautta?

Olen innolla seurannut Mad Men-sarjaa.
Rakastan 60-luvun räikeää eroa miesten ja naisten välillä.
Naisten paikka on kotona tai assistentin tehtävissä.
Ja miehille koko maailma on yksi leikkikenttä.

Olen aina halunnut uskoa, että olemme päässeet kauas tästä erottelusta, mutta oikeasti olemme ottaneet ehkä lähinnä pieniä askelia kohti tasa-arvoa.
Edelleen monet asioista päätetään miesten saunailloissa.
Johtoryhmästä omassa työpaikassani on vain yksi naispuolinen.
Ylennyksiä ei saa niinkään omien ansioiden tai saavutusten perusteella vaan suhteiden.
Ketä jaksaa mielistellä tarpeeksi kauan, ja kuka uskaltaa laittaa lyhimmän minihameen.

Telkkarissa pyörii taas SATC, joka oli aikanaan hyvinkin radikaali sarja, sillä se esitteli konservatiiville amerikkalaiselle ajatuksen siitä, että nainenkin voi harrastaa seksiä kuin mies.
Tällä ajatuksella leikiteltiin muutaman kauden ajan, mutta sitten kuitenkin naisen arvon lopulta määritteli suuri rakkaus - mies. Rakastan edelleen tätä sarjaa sen naisenergian vuoksi, sillä tässä kanssasiskot eivät koskaan kääntyneet toisiaan vastaan vaan toista tuettiin tuli vastaan sitten mitä tahansa.

Tänään mietin pitkään kenelle uskaltaisin soittaa ja kertoa, etten saanut hakemaani työpaikkaa.
Päädyin verisukulaiseen, sillä pelkäsin näyttää heikkouttani muille.
Oikeasti olisin halunnut itkeä, mutta laitoinkin punaa huuliin ja suuntasin keskustaan.
Paikkani sai toinen vuoden pidempään talossa palvellut.
Meitä erottavaa tekijää en löytänyt enkä saanut vastausta siihen missä olisin voinut parantaa.
Eniten suolaa haavoihin levitti tieto siitä, että aivan vastaavalla koulutuksella oleva kollegani, jolla ei ole esimieskokemusta lainkaan, sai meillä palvelupäällikön paikan. Siis esimiespaikan. Ja hänestä tuli samalla lähin esimieheni. En siis malta odottaa ensi kuussa pidettäviä palkkakeskusteluja hänen kanssaan. Ja minä en tyhmyyttäni uskaltanut tätä paikkaa hakea, koska koin että jos on alle vuoden kokemus ei voi toimia esimiehenä.

Tilastojen mukaan naiset ovat juuri tällaisia.
Eivät uskalla hakea paikkaa jos siinä ei yksi hakukriiteerien  kohta täsmää.
He eivät tunne omaa arvoaan.

Olen yrittänyt koko ajan pärjätä maailman ehtojen mukaan.
Ollut kiltti ja osaava.
Auttanut toisia ja antanut paljon itsestäni.
Oikein kunnollinen malliesimerkki täydellisestä naisesta.
Ja tässä on tulos.

2010-luku luulee olevansa tasa-arvoisempi ja enemmän naisten ehdoilla kulkeva, mutta tosiasiassa täällä pelataan edelleen 60-luvun sääntöjen mukaan.
Naisella on oma paikkansa ja jos pelaa omien sääntöjen mukaan ei saa mitään.
Ihan vain esimerkkinä viime aikaisten omakohtaisten tapahtumien perusteella:

• Miehet eivät ymmärrä sitä, että nainen voi harrastaa seksiä tunteitta. Tämä on outoa ja aiheuttaa pelkotiloja miehissä.
• Nainen ei voi olla aloitteellisempi, sillä sekin pelottaa miehiä ja tällöin saa yleensä vastaansa kysymyksen siitä yrittääkö nainen vain miellyttää, ja on siten heikko. (en edes uskalla mainita tässä sitä kanssasisarten huora-korttia)
• Useimmat työpaikat jaetaan hyvä veli-verkoston kautta. Ei väliä onko sinulla osaamista tai koulutusta, mutta jos tunnet oikeat ihmiset niin ovet aukeavat.
• Toiset paikat menevät sitten jakoon niille naisille, jotka miellyttävät esiMIEHIÄÄn, joko ulkoisesti tai muuten.

Jotta elämässä pärjää ja kukaan ei pääse ohittamaan itseään edes Stockan kassajonossa, on keksittävä itselleen uusi selviytymiskeino. On oltava joko Peggy tai Joan. Sääntöjä vastaa pyristelevä tai niihin mukautuja. On siis aika alkaa pelata tätä peliä miesten säännöillä ja laittaa vastakin punaa huuliin ja ostaa uudet korkkarit ja hame. 

Ja löytää lohtu näistä lyriikoista:

"This is a man's, a man's world.
But it would mean nothing
Not one little thing, no,
Without a woman or a girl."