Kumma lauantai takana.
Piti lähteä tanssimaan ja nauttia ensimmäisestä vapaasta lomaviikonlopusta.
Niin, tulihan siitä siis nautittua, mutta ei ehkä niin kuin oli alunperin suunnitellut.
Alkuilta hujahti sangriaa siemaillessa ja suunnitelmia hioessa.
Uusi tuttavuus. Kaverin kaveri, ehkä hieman etäinen.
Hajuton ja mauton.
Tiet erkanivat heti kärkeen, ehkä hyvä näin.
Kävelymatka kukkia etsiessä oli lyhyt ja baarin edessä epämääräistä porukkaa.
Ovatko nämä edes kaikki täysi-ikäisiä?
Pakki päälle ja soitto uuden tyttöystävän esittelytilaisuuteen.
Kiertotie Aleksanterinkadulle Hyttysen perässä.
Seisoskelua.
Kutsu Teatterin terassille.
Puhelinnumeron vaihto ja suunta sinne minne pitikin mennä.
Paino-baari.
Täydellinen alku-ignoraus.
Tunsin oloni Angela Chaseksi, ilman Rayanne Graffia, joka meni läksyttämään biljardia pelaavaa Catalanoa.
Ahdistus ja tahto lähteä pois sanomatta mitään.
Miksi en vain osaa hoitaa näitä tilanteita oikein?
Lopulta kuitenkin keskustelua ja se tyttöystävän esittely.
The Attack of the 6 ft. Woman.
En osaa olla luontevasti, mutta onneksi tukiverkko hoitaa hämäyksen.
Vaikutan pieneltä ja surkealta.
Mutta sympatiaa ei heru.
Casanova saapuu paikalle.
Olen liian päällekäyvä ja pelottava...siis kuulemma.
Yritän esittää etäistä.
Sen osaan...tai siis ehkä.
Matka jatkuu Teatteriin.
Tungos aiheuttaa ahdistusta ja aika on armoton.
Istuskelua.
Kaksi karpalovodkaa.
Poikien juttuja.
Keskustelua jatkoista.
Terassi menossa kiinni ja aika siirtyä eteenpäin.
Espa klo 02.30
Seisoskelua.
Kerron suoraan ääneen sen, mitä olen halunnut tehdä jo pitkään.
Pussailla!
Naivi suorasukaisuuteni aiheuttaa hämmennystä ja sähköisyyttä.
Mitään ei tapahdu.
Häntä olisin halunnut suudella.
Hävitä pusikkoon ja palata todellisuuteen lehtiä hiuksissani.
Ei ole pokkaa...siis kai hänellä.
Lisää poikien juttuja.
Puistossa pari suutelee kiihkeänä toisiaan.
Toivon salaa, että olisin itse siinä.
Näin taisi viimeksi olla 15-vuotiaana vappuna sen jonkun Tumen kanssa.
Muistan edelleen sen jenkkipurkan maun.
Niin..siis kai se on näin, että 'teinit pussaa tolleen!'
Henkilökohtaisia kysymyksiä ja tajuan olevani todellisessa erämaassa.
Ei mitään sitten helmikuun.
Seisoskelu jatkuu edelleen vaikka alkaa jo tulla vilu.
Ahdistava tarve hakea katsekontaktia.
Kun sen saa, on siinä jotain.
Tai sitten olen vain epätoivoinen.
Vihaan Suomea ja sitä, että täällä ei ole flirttailukulttuuria.
Se on joko poka baarista ja kotiin panemaan tai sitten ei mitään.
Siis juuri tuosta tilanteesta jos mistä olisi voinut huomata kivan ihmisen ja pyytää vaikka aamukahville tai puistokävelylle.
Tai sitten minä en vain ole kiva.
Usko meni ja toivo kans.
Kello lähenee aamuneljää ja porukka hajoaa vihdoin.
Ei tullut jatkoja ja jälleennäkemistä on turha odottaa.
Taksijonot ovat mahdottomia ja bussit ajavat täysinä pysäkin ohi.
Istuskelua.
Lopulta päätös lippispojan kanssa mennä seuraavaan bussiin, jolla pääsee vain lähelle.
92N ja neljä euroa kolme pysäkkiä.
Seisoskelua.
Ystävä ja hänen hajuton ja mauton kaverinsa.
Ympäri mennään ja yhteen tullaan.
Ärsyttävää porukkaa.
Juuri tuollaisia miehiä vihaan.
Haluaisin jo pois bussista ja huudan kuskille, että enkö pääsisi jo pois.
Pelkään paniikkia.
Ärsyttävät miehet nauravat huudoilleni ja yritän purra hammasta ja rauhoittaa itseäni.
Vihdoin ulos.
Lippispoika kysyy, että olenko okei?
Nyökkään ja yritän haukkoa aamun raikasta ilmaa.
Lippispoika löytää taksin ja minä kävelen raskain jaloin kotiin.
Kotona.
Istun parvekkeella ja katselen jo valjennutta aamua.
Päässäni soi vain yksi lause:
'I'm not the kind of girl you'd take home'
Menen nukkumaan.
Se siitä seisoskelusta...
