Tänään opittua:

-Olen Katja Kallion tyypeistä se katolinen ystävä, jolle voi tunnustaa sen,
että on juossut esim. Markus Pöyhösen perässä baarissa :D

-Nyt tiedän mitä ovat falafel pyörykät ja miltä ne maistuvat.

-"Ylämoroja" (siis tämä on minusta ihan paras suomennos high five:sta)
voi heittää myös tuntemattomien kanssa ja niin siis oikeastaan pitää tehdä ettei kenellekään tule paha mieli.

-Kaupungissa, jossa on asunut koko ikänsä, voi löytää uusia ihania paikkoja pitkillä iltakävelyillä.

-Yöllä on helpompi tehdä kaikenlaisia hämäriä tunnustuksia menneisyydestä:
"Kun vastaan tulee matkarakastaja raju, silloin menee taju"

-Ihminen joka vaikuttaa ensisilmäyksellä todella selvältä voi olla ihan jumalattomassa jurrissa
ja sammua bussipysäkin penkille

-11.11.2011 tulen olemaan ystäväni häissä, vaikka ystältä puuttuu vielä sulhanen.
Seuraavana vuonna on vuorossa omat hääni, tosin päivä on vielä vähän auki.

Other people's significant others

Eilen tuli tavattua ystävän uusi poikaystävä.
Ja taas huomasin ajattelevani, että onpas siinä mukava poika.
Rupesin sitten ratikassa pohtimaan,
että mistä ihmeestä ystäväni löytävät nämä mukavat pojat ja tytöt?
Ovatko he mukavia vain olosuhteiden pakosta vai ihan oikeasti?
Miten on pidemmän päälle?

Tämä "onpas mukava poika/tyttöystävä"- käsite menee siis vielä hieman pidemmälle,
nimittäin siihen, että miten tämä poika/tyttöystävä käyttäyttyy tilanteissa, jossa minun ystäväni
poistuu esimerkiksi vessaan tms.

Miten hän ottaa tilanteen haltuun?
Laskeutuuko ahdistava hiljaisuus, jolloin molemmat vain toivovat,
että ystäväni palaisi mahdollisimman äkkiä.
Keskustellaanko mahdollisesti säästä, jotta sanottaisiin edes jotain, ja silti edelleen toivotaan ystävän pikaista paluuta.
Sellaisessakin tilanteessa olen ollut, että minut on täysin jätetty huomiotta ja poika otti puhelun omalle ystävälleen.

Näissä tilanteissa en enää ajattele, että poika/tyttöystävä on mukava.
Siis mukava varmaan ihmisenä ja mukava omalle kullalleen, mutta ei kyllä sitten loppujen lopuksi ota kaikkia huomioon.
Toki joku voisi tähän tokaista, että kyllä minunkin pitäisi pitää keskustelua yllä ja yrittää itse enemmän.
Ja kyllä niin teenkin, sillä vihaan ahdistavaa hiljaisuutta,
mutta jos toinen vetäytyy ylimieliseen hiljaisuuteensa tai pahimmassa tapauksessa rupeaa puhumaan puhelimeen,
niin kyllä se viesti on minusta aika selvä.

Sitten on nämä ihmepoika/tyttöystävät, jotka vain ovat niin herttaisia ihmisiä,
että he alkavat ihan luontevasti juttelemaan ja ovat aidosti kiinnostuneita muista ihmisistä.
Sellaisia, jotka vielä parin eron jälkeen moikkaavat ja kysyvät toisinaan kuulumisia,
vaikka heidän ei enää edes tarvitsisi. Ja joita oikeasti kaipaa kun se ero tulee,
vaikka he eivät seurustelleet sinun vaan ystäväsi kanssa.
Ja niitä, joista tulee minunkin ystäviä ja joille voi kertoa omista asioistaan häpeilemättä.
Siis pariskuntaystäviä!

Aina jaksetaan hokea, että sitä seurustellaan sen ihmisen kanssa, ei hänen ystäviensä kanssa.
Mutta onko tämä sittenkään ihan täysin totta?
Kyllä minä haluaisin tulla toimeen poikaystäväni ystävien kanssa ja samaa odottaisin häneltäkin.
Sillä, jotenkin minua häiritsisi todella paljon, jos ystäväni eivät pitäisi ollenkaan poikaystävästäni,
koska loppujen lopuksi he kuitenkin tuntevat minut ja haluavat minulle vain parasta.

Tämä ei ole kuitenkaan mikään ajankohtainen ongelma,
sillä tällä hetkellä minun on vaikea tulla toimeenomien poikaystävieni kanssa,
eli siis siitä että alkaisin seurustella ei ole mitään pelkoa. Olipa vaikeasti ilmaistu. Huh.
Yhtä kuitenkin toivoisin, nimittäin lisää pariskuntaystäviä, sillä pariskunnat on ihan parhaita.
Mutta siitä lisää joku toinen kerta...

Tissit

Tuli otettua vahingossa tänään aurinkoa.
Tuloksena palanut rintavarustus sekä
naama (muistutan pesukarhua, kiitos aurinkolasien)

Onneksi kaverit auttoivat rasvaamaan paikkoja.
Oli kyllä aika näky eatzin terassilla.
Ah, kesä!

Vauvoja, Chanelin laukku ja sinkkuilua

Hirveä työputki takana
ja kaiken kukkuraksi, joku pöpö iski ja olo on todella ikävä.
Eilinen oli kyllä ihana...
Ei siis työpäivä, mutta ilta sitten.

Olin jo töistä tullessani päättänyt jäädä kotiin nukkumaan kipeää oloani pois.
Mutta juuri sohvalle käperryttyäni puhelimeni soi...onneksi.
Tuli ihana ilta.

Sai mahtavaa ruokaa...kiitos vaan Jussille suosituksesta.
Tuli pohdittua elämää...sinkkuutta...vapautta... ja sitoutumista toisiin ihmisiin.
Miksi toiset ihmissuhteet vain loppuvat ja toiset kestävät?
Miksi erosinkaan siitä pojasta?
Mitä haluaisin elämältä?

Kaupan ikkunassa on Chanelin laukku...täydellinen sellainen.
Ilmoitan ostavani itselleni sellaisen 25-vuotis lahjaksi..
Hetkinen...siis ensi vuonna jo.
Miten tämä aika meneekään niin nopeasti?

Ystäväni kertoo kavereittensa lisääntyvän lähitulevaisuudessa.
Tämä aiheuttaa hiljaista pohdintaa.
Pitäisikö meidänkin?

Jos tulisin ensi vuonna äidiksi,
pitäisi minun unohtaa tuo Chanelin laukku.
Jos siis ei vielä ensi vuonna.

35 vuotta voisi olla mukava takaraja lasten hankkimiseen.
Toisaalta Carrie Bradshaw vietti vielä villiä sinkkuelämää tuon ikäisenä.
Totesin kyllä eilen haluavani olla Charlotte.
"Perusarvot omaava romantikko" lainaten ystävääni....hieman pelolla ja kyynisyydellä varustettuna.

Chanel kyllä tekee myös vauvanvaatteita.
Joten niitä sitten 35-vuotis lahjaksi.
Onneksi ei tarvitse tietää tulevaisuudesta.
Nautin vain tästä hetkestä, joka kaikessa kauneudessaan on niin hauras.

Vieläkö soitan banjoa?

Tässä ihana SMG:n kesäbiisi...
Esimakua tulevasta levystä...sillä monta helmibiisiä.
Ei jaksaisi odottaa, siksi rustasin nämä sanat tänne blogiin.
Biisiä voi kuunnella osoitteessa www.myspace.com/scandinavianmusicgroup

"Metsä palaa rajana takana
minä vain nukun
Aamulla kaduilla on savua
ja aurinko kutistuu
Sinä lähdit pariisiin
sanoit olevasi onnellinen
Tyttö on kaunis ja ystävällinen
mina vihaan häntä

Kukaan ei odota minua
miksi nousisin
Ennen uutta unta
soitat sittenkin

Menetin sinut kauan sitten
vedit hartiat korviin ja kävelit pois
Tänä aamuna haluat unohtaa sen
ehkä olla niin kuin ennen
Kysyt olenko leikannut hiukseni
olenko muuttunut
Vieläkö soitan banjoa iltaisin pimeän jälkeen
Vieläkö soitan banjoa iltaisin pimeän jälkeen

Möin banjoni pois jo viime talvena
mutta laulan vielä
Kuuntele tarkasti
tämä on viimeinen laulu jonka laulan sinulle
Sen nimi on liian paljon ja liian myöhään

Menetin sinut kauan sitten
vedit hartiat korviin ja kävelit pois
Tänä aamuna haluat unohtaa sen
ehkä olla niin kuin ennen
Kysyt olenko leikannut hiukseni
olenko muuttunut
Vieläkö soitan banjoa iltaisin pimeän jälkeen
Vieläkö soitan banjoa iltaisin pimeän jälkeen

Tämä on viimeinen laulu,
jonka laulan sinulle
Se loppuu kohta
kuuntele tarkasti

Menetin sinut kauan sitten
vedit hartiat korviin ja kävelit pois
Tänä aamuna haluat unohtaa sen
ehkä olla niin kuin ennen
Kysyt olenko leikannut hiukseni
Olenko muuttunut
Vieläkö soitan banjoa iltaisin pimeän jälkeen
Vieläkö soitan banjoa iltaisin pimeän jälkeen"

Pettymyksiä

Tähän voisi lisätä sanan taas....tai että osa se ja se...
Mutta joo...
Olkoon nyt noin...

Pohdin tänään ystävyyssuhteita.
Tuntuu, että ne tuottavat elämässä parhaimpia hetkiä ja elämyksiä.
Mutta kolikolla on aina kääntöpuolensa...eli samalla saa kokea myös niitä pettymyksiä.

Kaikki, jotka yhtään tuntee minua, tietää kenestä puhutaan.
Rupesin miettimään, että tähänkin voisi taas liittää sanan TAAS.
Miksi?
Miksi pitää jostain niin kovasti kiinni ja miksi olla niin lojaali vaikka vastaan tulisi mitä tahansa?
Ystävyydeltä vaaditaan sitä.
Mutta jos se on yksipuolista? Entäs sitten?
Toisaalta tarvitsevathan hekin jonkun heittopussikseen.

Minun vikani on se, että olen liian kiltti.
Good girls finish last...vai miten se nyt menikään.
Toisaalta meitä kilttejä ja tiukkapipoja moraalinvartijoita tarvitaan myös.
Meitä on helppo myös käyttää hyväksi.
Enkä minä edes valita tästä.

Haluaisin vain, että poissaoloni huomattaisiin.
Mutta sitä saa tämän ihmisen kohdalla kyllä odottaa.
Pitää vain kiittää niistä ystävistä, joita minä kaipaan ja jotka tuovat jokaiseen päivään jonkun syyn
olla olemassa.
Niitä, joiden yllättävä puhelu valtameren toiselta puolelta saa mielen niin virkeäksi, että yöunet jäävät lyhyeksi.
Tai niitä, joiden kanssa nauretaan vatsa kipeänä jonkun tyhmän asian vuoksi.

Tutkimattomia ovat Herran tiet...
Pitää vaan kasvattaa kärsivällisyyttä...taas kerran.

4th of July

Since today is 4th of July, I thougth I might amuse my blog readers with some fun facts about the United States.

-Some of Ghandi's ashes are at the Lake Shrine in Pacific Palisades near Los Angeles.
These were the only ashes allowed outside of India when he died.

-Not only was Ronald Reagan the oldest person ever elected president at age of 69,
he has lived longer than any former United States president ever has (he died at the age of 93).

-In the middle of the Mojave Desert in California, sits a lone telephone booth,
50 miles from Interstate 15, and basically in the middle of nowhere.
Nobody seems to remember when and why it was built. Years ago miners who worked nearby used it.
Today you can get to it on dirt roads.
It has a world-wide cult following now, with people from all over the world calling and visiting it.
Nicknamed the Mojave Desert Phone Booth, it's number is: (760)733-9969.

-Immigrants being awed by the Statute of Liberty is a tale that has been romanticized over the years.
This was a view of richer passengers.
The truth is, most immigrants who came here by ship near the turn of the century were very poor.
As a result, they traveled below deck with hardly any view at all.
The first thing most of them remember is being herded like cattle onto Ellis Island.

-July 4, 1776, is the "official" date when United States was born, but
actually was not one country until 1788.

-In 1940, Maurice and Richard McDonald opened a barbecue car-hop type restaurant located in San Bernardino, Ca.
Shortly after W.W.II, they paired the menu down to offer burgers, fries, and shakes.
Ray Croc, a restaurant appliance salesman, was baffled as to why they needed so many milk shake
makers. He found out soon enough. Franchise rights were sold in 1955, and Ray Croc opened one up in Des Plaines, Ill.
This was his first, but actually the 9th McDonalds. And the rest, as they say, is history. A museum has recently
opened up at the original location-14th and E streets in San Bernardino.

-According to the U.S. Geological Survey, there are 140 towns and cities in the U.S. that have the word "Christmas" in their names.

-Before 1913, the U.S. had no income tax. The 16th Amendment was needed so the government could do what they wanted to with the money.

-150 residences in New York City got the first televisions in 1936.
The first program NBC broadcast to them was a cartoon of Felix The Cat!

-The 33rd president was Harry S. Truman. What is his middle name?
His parents were going to give him the name Shippe or Solomon, the names of his grandfathers.
They could not agree, so they gave him just an initial, "S."

-The tomato was put "on trial" on September 25, 1820 in Salem, New Jersey.
In front of a courthouse, Robert Johnson ate a basket of tomatoes to prove they were not poisonous.
The crowd waited for him to keel over dead. He never did.

-John Adams and Thomas Jefferson both died on July 4, 1826.
This was 50 years to the day after the signing of the Declaration of Independence.


HAPPY 4TH OF JULY!

Lapsia ja aikuisia

Tänään töissä oli aivan liikkis tenava.
Pieni poika...noin 4-5 v. oli pukeutunut kilpikonnaksi.
Ja siis oikeastaan teinimutanttikilpikonnaksi, kuten hän minua itse valisti.
Tällä pojalla oli siis oikeaoppinen maski...oranssi sellainen (en nyt muista kenen väri tämä oli)
ja sitten selässään todella aidonnäköinen kilpi (mutta huovasta tai jostain tyynystä tehty),
joka oli sidottu oranssilla vyöllä.
Vaunuissaan hänellä oli sitten kaikki teinimutanttikilpikonna figuurit, joilla hän innoissaan leikki.

Myös siskonpojallani on tapana pukeutua vaikka miksi.
Hän on jo kyllä 10-vuotta, mutta silti.
Hän on liihottanut kylään Hämähäkkimiehenä, Harry Potterina ja nyt viimeksi Jack Sparrow'na.
Tämä toiseksi henkilöksi pukeutuminen viedään aina äärimmäisiin yksityiskohtiin.
Esimerkiksi Harry Potterina oli siskonpojallani päällä viitta, keppi taikasauvana, otsaan oli piirretty Harryn salama-arpi
ja jostain hän oli myös saanut itselleen mustat pyöreät silmälasit.

Rupesin tässä leikittelemään ajatuksella, että miten ihanaa olisikaan jos me aikuisetkin voisimme
päättää ketä me tänään haluaisimme olla.
Aamulla esimerkiksi pukisi vaikka iltapuvun ja laittaisi päähänsä tiaran ja olisi päivän prinsessana.
Mutta ei...aikuisten maailma on ihan tylsä.
Sitä on pakko olla niin aikuinen, mutta silti töissä välillä tuntuu, että on keskenkasvuisten kanssa tekemisissä.

Lohduttavaa on kuitenkin, että Fazer on tuonut markkinoille uuden salmiakkisekoituksen, jossa on mukana niitä ihanan vahvoja ja suolaisia salmiakkineliöitä, joita söin aina sateella huoneessani ja kuuntelin Röllikasetteja.
Onni löytyy pienistä asioista :)

Tuoppi

Yleensä sitä saa tuopista päähänsä,
mutta minä löin pääni tuoppiin.
Tai tarkemmin sanottuna tuopin reunaan.

Silmien välissä siisti, mutta syvä haava.
Oli sitten tämän illan ensimmäinen ja viimeinen siideri.
Että tällainen juhannus sitten.

Kesäpano

Ja taas pukkaa epämääräistä viestiä profiiliini:
"Moi!
Suoraan asiaan. Saisko susta seksikumppanin kesäksi vailla sitoumuksia?
En taida olla seurustelevaa tyyppiä enkä jaksa kapakoissakaan heilua.
Olen täysin terve ja sänkytaitoni ovat hyvät.
Terv, Heikki"

Mitäs fiksua tähän nyt sitten sanoisi?
Olet myöhässä....
Tuntuu siltä, että tässä iässä sitä kaipaisi jotenkin enemmän sisältöä.
Woody Allen on joskus todennut, että rakkaus menee syvälle, mutta seksiin riittää muutama sentti.
Aika osuvaa.

Uteliaisuus voitti ja oli pakko vielä tarkistaa kaverin profiili.
Ikää 35-vuotta.
Hmm...
Heti herää joku tarve kuittailla tälle Heikille.
Jo noin monta ikävuotta plakkarissa eikä vieläkään halua sitoutua.
Mikä sussa on vikana?

Ehkä minussa onkin se vika.
Yritän niin epätoivoisesti ymmärtää miehiä.
Antaa anteeksi kaikki ikävät mokailut ja samalla hellävaraisesti kouluttaa parempaan.
Taidan olla liikaa äiti.
Ja kuka mies nyt enää toista äitiä tarvitsee.
Mutta ehkä sittenkin MILF. (jos kukaan enää muistaa mitä tämä kirjainyhdistelmä merkitsee)
Ehkä tällaiset ehdotukset pitää ottaa vain kohteliaisuutena, hymyillä sievästi ja jatkaa eteenpäin.

Hyvää Juhannusta kaikille!

Money, Money, Money

Aikas järkytys heti aamusta...
Piti maksaa laskuja.
Huomasin sitten kaikki laskut koneelle naputeltuani, että laskujen yhteissumma oli 826,55 euroa.
Häh?

Ei ole todellista.
Pitäisi tässä nauttia kesästä, mutta eipä paljon nautita kun laskut vievät kaikki rahat.
Ja siis miksi juuri nyt?
Onko tämä joku kumma yhteensattuma, että juuri kesä-heinäkuun aikana tulee hirvittävästi laskuja.
Ja sama on sitten loka-marraskuussa.
Milläs sitten juot siideriä ja syöt jäätelöä, kun ei ole kesärahaa.
Ja entäs sitten myöhäissyksyllä, millä ostat joululahjoja, kun tili on miinuksella.

Argh...
Luulin, että osaan pitää taloudestani huolta.
Ja siis oikeasti pidänkin.
Tiedän ihmisiä, jotka ovat minuun nähden todella pahassa jamassa.
Tilin tullessa se menee heti ja loppukuu eletään Stockan tilikortilla tai muilla luotoilla.
Minä en sentään tee niin.
Mutta tässä sitä taas ollaan.

Palkkapäivään vielä pari viikkoa...nyyh.
Töissäkin menee huonosti, mikä ei sinällänsä ole uutta...
mutta nyt löysin taas uuden motivaation painaa kahta kauheammin töitä.
Huomenna onneksi 9 tunnin työvuoro ja ensi viikolla joku 40 h töitä, koska on ale.

Rusketus ja hauskanpito kesällä on siis niin yliarvostettua.
Juhlin sitten syksyllä juuri ennen lokakuuta.
Jussina luen tenttiin neljän seinän sisällä.
Rahaa kuluu 0 euroa.

Pelastakaa mut tältä, please!

Single and Fabulous?

Tässä kesän kynnyksellä tulin taas kerran miettineeksi tätä sinkkuelämääni.
Totuus on, että kaikki pariutuu näin kesäisin.
Kaikilla on ainakin haku päällä.
Tai jos he eivät myönnä sitä, niin ainakin sitten salaa toivotaan sitä jotain.
Eroja voi olla siinä mitä kumppanissa haetaan.
Mutta siis kaikenlaista sutinaa on.

Ja pakkohan se on myöntää, että se on söpöä.
Käydään leffassa ja ulkona syömässä.
Lintsillä ja puistossa sekä biitsillä nahkaa kärventämässä.

Mutta entä me ikisinkut?
Mitäs meille on luvassa?
Jos ei ole lähdössä meren toiselle puolelle kalaan, niin missä on ne parhaat apajat.
Tarvitaanko niitä edes?

Voiko sinkulla on hauskaa kesällä?
Noh, siis ensinnäkin suurin osa ajasta menee auttamatta töihin.
Vapaa-ajalla tulee harrastettua uintia ja lenkkeilyä.
Sitten on terassit ja biitsit, mutta soolona tai ystävän kanssa.
Siis missä välissä ehtisi pitelemään kädestä ja pussailemaan?

Siis vaikka missä!
Siksi otsikossakin on tuo ahdistava kysymysmerkki.
Tämä on säälittävä apologia sinkkuuden puolesta.

Oikeasti minä olen kateudesta vihreä.
Minäkin haluaisin lähteä road tripille Kaliforniaan bongailemaan surffipoikia.
Tai hengailla poikaporukalla baarissa ja kotibileissä (jos siis myös jaksaisin katsella pissis-entouragea)
Haluaisin Lintsille ja söpöillä puistoissa.

Mutta ei...
Vituttaa...Menen nukkumaan...Huomenna onneksi töitä.

Siis oikeesti!

Kyllä nyt minua koetellaan...
Ainakin mitä tulee television katseluun.

Kun sitä ihminen koko päivän viettää joko töissä,
tai sitten ulkona kesäsäästä nauttien ja tenttiin lukien,
niin kotiin saavuttuaan hän haluaa katsoa televisiota.
Totuushan on se, että tavallisilta kanavilta ei pahemmin mitään tule
ja näin digiaikana analogisilta ei varsinkaan.

Nyt sitten digiboksi hajosi.
Tilillä ei ole rahaa hankkia uutta.
Ei siis katsota televisiota ollenkaan.
Ja miten huonoon valoon tässä emäntänä joutuukaan, kun vieraallakaan ei ole mitään katsottavaa,
vaikka eilen sitä nautittiin vielä Stanley Cupin finaalista....
Voi jesta!

Tämä voi olla sattumaa, mutta miksi minusta tuntuu siltä,
että heti kun tulin takaisin Suomeen asiat eivät vain luista.
Saan ystävän asunnossa sähköt paukkumaan ja kaikki vaan hajoaa kotona.
Ja ampiaisetkin valloittavat parvekkeeni, vaikka ennen niitä ei näkynyt ollenkaan.

Onneksi en ole kovin taikauskoinen, mutta tilanne on tällä hetkellä
New York-Helsinki
1-0

Lähtemisestä..

Olen aina pitänyt lähtemisestä...
Nyt hieman jännittää....
Mutta silti olen onnesta soikeana.

Palaamisesta en kyllä pidä.
Pitää jättää kaikki kiva taakse.
Mutta kai joku kotiinpaluustakin nauttii.
Ehkä minäkin sitten, kun joskus juurrun tähän maahan.

"Some folks like to get away, take a holiday from the neighborhood
Hop a flight to Miami beach or Hollywood.
I'm taking a greyhound on the Hudson river line-
I'm in a New York State of Mind.

I've seen all the movie stars in their fancy cars and their limousines,
Been high in the Rockies under the evergreens,
But I know what I'm needing and I don't want to waste more time-
I'm in a New York State of Mind.

It was so easy living day by day
Out of touch with the rhythm and the blues,
But now I need a little give and take,
The New York Times, the Daily News...

It comes down to reality-and it's fine with me cause I've let it slide,
Don't care if it's Chinatown or Riverside,
I don't have any reasons, I've left them all behind-
I'm in a New York State of Mind."

No just

Siis mitä ihmettä tämä nyt meinaa.
Pari viikkoa sitten minulta vietiin Queer as Folk.
Ja nyt sitten House.
MIKSI????!!!

Tilalla paskaa South Parkia, joka ei jaksa enää naurattaa.
Naurattiko koskaan?
Edes Lostia en nää.
Pitää odottaa, että se tulee Neloselta.
TUSKAA!!!!

Aikuisuudesta...

Tässä tuli taas eilen täytettyä vuosia.
Ikää on nyt sitten 24 vuotta.
Nyt minua ei voida enää iän puolesta käännyttää minkään baarin ovelta.
Olen siis nyt fiksu aikuinen.
Vai olenko?

Milloin ihminen oikeastaan on aikuinen?
Lain mukaan 18-vuotias katsotaan aikuiseksi.
Ennen vanhaan ikä oli korkeampi - 21 vuotta.
Silti näiden määrittelyjen puitteissa ei tunnu yhtään siltä, että olisin aikuinen.

Aikuisen määrittelyä voisi hakea myös siitä, että on perustanut perheen.
On se mies, kaksi lasta ja koira.
Hyvä työpaikka, harrastuksia, matkustelisi säännöllisesti ja asuisi isossa omakotitalossa.
Kun olin pieni oli lempisarjani Ruusun aika. Lempihenkilöni sarjassa oli Meri, joka meni lukion jälkeen naimisiin ja sai lapsen.
Pidin häntä silloin todella aikuisena ja olin varma, että itsekin lukion jälkeen menen naimisiin ja saan lapsia.
No, toisin sitten kävi.
Joten tämänkään määrittelyn kautta en voi laskea itseäni vielä aikuiseksi.

Ystäväni määritteli blogissaan kerran, että aikuisuus näkyy avaimien määrästä.
Siis siitä, että kuinka monta avainta avainnipussasi on.
Lasketaanpa...
On pyöränavain ja avain joka avaa pyörän kierrelukon.
Avain vanhempieni luokse sekä heidän postilaatikkonsa avain.
Avain kerrostaloni kellaritiloihin sekä avain jolla avataan oman verkkokellarini lukko.
Avain kotiini sekä turvalukon avain.
Avain Aleksandriaan.
Avaimet töihin sekä avain pukukaappiin ja pikkulokeroon, jossa voi säilyttää arvotavaroita.
Siis yhteensä 12 avainta.
Montakohan pitäisi olla?
Riittääkö tämä?
On siinä ainakin enemmän kuin lapsena, jolloin kaulassa roikkui vain kotiavain.

Ehkä loppujen lopuksi aikuisuus on vastuullisuutta.
Vastuuta omasta elämästä.
Ei voi enää juosta äidin helmoihin tai pyytää isiltä apua.
On siis vastuussa myös siitä mitä tekee tai sanoo.
On otettava toiset ihmiset huomioon.
Ei voi vedota ikäänsä jos satuttaa toista tai paiskoo ovia.

Kai siis pakko myöntää, että olen aikuinen.
Mutta en onneksi vielä kauhean vanha :)

Jeesus kuoli jouluna...

ja ristiinnaulittiin adventtina...
Näin ainakin tämän kevään riparilaisten mukaan, joiden konfirmaatio on ylihuomenna.
Siis voi elämä.

Koko kevään olen joka tiistai-ilta uhrannut neljä tuntia vapaa-ajastani näiden tulevaisuuden toivojen opettamiseen..
ja tässä tulos.

Myös vastaus siihen, mitä selitä mitä tarkoittaa kolmiyhteinen Jumala, sai minut repimään hiuksia päästäni.
"Kolmiyhteinen Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki (oikein so far)
joista Isä on Jumala, Poika on Jeesus ja kristityt ovat Pyhiä Henkiä!!!
Siis haloo.

Joukossa oli myös yllättäjiä, ja mukavaa oli myös huomata, että olin ainakin vähän herättänyt ajatuksia Jumalasta ja Jeesuksesta.
Joku aikoi jopa tutkia enemmän Raamattua ja ottaa selvää Jeesuksesta.
Tulevia teologejako?

Ihaninta tässä päivässä oli se, kun sateen ropistessa katolle,
löysin äitini runokirjasta todella kauniin Saima Harmajan runon.
Laulukin tästä on tehty, jota tuli laulutunneilla usein laulettua.
Mikä määrä tunnetta siihen sisältyykään.

Rannalla

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilystä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt.

Lohduttavaa...

Tänään vietetään äitienpäivää...
Jotenkin ihanaa.
Äidit ovat elämän suola.

Päädyinpä minäkin äitienpäivä kakkukahveille.
Piti itse tehdä kakku, mutta edellisen illan juhlat vähän verottivat tämän leipurin energiaa.
Äitini näki tämän jo etukäteen (kuudes aisti?) ja oli sitten itse leiponut aivan ihanan mansikkakakun.

Kolmesta tytöstä paikalla oli kaksi...
Aika hyvin sekin, mutta kolmannen puuttuminen vaivasi selvästi.
No, toinen siskoni on aina ollut vähän huono ottamaan toisia huomioon.
Ja hän on sairaanhoitaja...kumma yhtälö.

Vanhimman siskoni poika tarvitsi apua uskonnonkokeeseen valmistautumisen kanssa.
Täti oli mielellään avuksi.
Jeesuksen elämä ja vertaukset.
Homma oli pojalla hallussa paremmin kuin 13 riparilaisella joita olen koko kevään opettanut.
Keskusteltiin iästä.
Siskoni poika kyseli ikääni.
Vastasin täyttäväni 24.
Hän siihen sitten suoraan, että miksi olen vielä sinkku.

Pysäyttävää...
10-vuotias ja tämä on ensimmäinen kysymys.
Voi ahdistus...olen varmasti hänen mielestään vanha ja surullinen...
Mutta ei.
Vastasin siihen hieman naurahtaen, että ei kukaan minua huoli.
Hän heti siihen, että minä kyllä huolisin.
Tarkentava kommentti...mutta ainoastaan jos hän olisi 23 tai 25 vuotta vanha.
Koska ikäeroa saisi olla vain vuosi.
Ei edes kahta.
Tämä on tärkeää.

Sitten halaus tädille ja pusu poskelle.
Lohduttavaa...
Siis kunnon miehiä on oikeasti olemassa.
Tai ainakin kasvamassa tulevassa sukupolvessa.
Toivoa siis vielä on.
Ihanaa, ehkä minäkin voin vielä joskus siis viettää äitienpäivää.

Queer as Folk

Olen shokissa...
Perjantai-iltani ovat pilalla....
Ensin Canal+ lopettaa ohjelmalehtisensä julkaisun vedoten ympäristön säästämiseen
Ja sitten...
Ei tule enää Queer as Folkia...
Mä en kestä...
Olen täysin koukussa...ja kyseistä sarjaa ei saa mistään...
Argh...
Miksei ne voi näyttää niitä kaikkia jaksoja...
Vielä olisi 4. ja 5. tuotankausi näyttämättä...
Apua, mihin tästä voi valittaa?
Katsokaa kuvaa ja antakaa sympatiaa, please!


Cast of Showtime's Queer as Folk

Voihan Viisut!

Euroviisut ovat täällä...
Tänään on semi-finaali ja lauantaina kaikki ratkeaa tajunnanräjäyttävässä finaalissa.
On sateenkaari kulkueita, vaahtoa ja kumia, viisuhartauksia, toreja, kahviloita, esityksiä ja viisubileitä.
"Once in a life time experience" hehkuttaa Yle ja muut innokkaat järkkärit.

Miksi olen silti onnellisen tietämätön kaikesta?
Ei jaksa kiinnostaa.
Pitäisikö?
Olenko nyt maanpetturi, kun en jaksa innostua?

Roomiin voisi mennä, mutta sinnekin moikkaamaan tuttuja.
Ja Senaatintorille, mutta sielläkin ystävä pitämässä Reilun Kaupan kojua pystyssä.
Parasta tässä on The Crashin ilmaiskeikka.
Sekä tietty turistit.

Shame on me...
No lähdenpä nyt sitten haistelemaan kaupungille Euroviisutunnelmaa.
Jos vaikka minuakin purisi se viisukärpänen...