Ihan Zen

Jippii...loma alkoi maanantaina.
Päätin samalla järjestää oman sisäisen kaaokseni,
joka tosin oli hyvin hallinnassa, mutta alkoi pikku hiljaa kumminkin ketuttamaan.

Minulta poistui parikin vastuuta, eli laulukeikka kaverin häissä peruttiin.
Paikalle tulee joku parempi.
Ei tarvitse ajaa tuntemattomia teitä häihin, kun saa kyydin.
Pikkuasioitahan nuo on, mutta kaiken muun ikävän stressin
ja hässäkän keskellä aiheuttivat hieman enemmän päänvaivaa kuin oli toivottavaa.

Mutta siis sitten tähän elämän järjestämiseen.
I LOVE IKEA!
Siis, kun minulla on maailma sekaisin, minä sisustan.
Aikaisemmin olen tehnyt tätä pienimuotoisesti.
Siis ostellut jotain uusia kodintekstiilejä yms.
Mutta nyt...erehdyin viime perjantaina kurvaamaan Ikean kautta,
kun kerran oli tuo autokin käytössä ja vapaapäivä vielä.
Ja siis voi että.
Ostin itselleni uuden ruokapöydän....siis josta olin haaveillut jo pitkään.
Ja tietenkin paljon lakanoita, taulun ja mattoja.
Iskin silmäni myös kirjahyllyyn, mutta tarvitsin harkinta-aikaa.

Kotiin päästyäni ja pöydän kasattuani huomasin,
että siis se kirjahylly olisi todella oleellinen lisä ja täydentäisi mukavasti asuntoni uutta ilmettä.
Ei muuta kuin sunnuntaina uudestaan.
Ja mukaan lähti se kirjahylly sitten.
Se on aivan täydellinen.
Ja työkaverini oli ainut joka halusi ottaa ilmaiseksi vanhan kirjahyllyni.

Heitin vanhaa tavaraa ja muita roskia pois 3 isoa jätesäkillistä.
Siivosin myös vaatekaapin, liinavaatekaapin ja järjestin kenkäni.
Taulua asentaessani huomasin sen olevan rikki.
Mur.
Ei kun sitten tiistaina taulua vaihtamaan.
Tuli vaihdettua taulu joo...ja ostettua toinen...sekä vielä sohvapöytä.
Eikä tämä vieläkään ole ihan valmis, tämä uusi look siis, mutta nyt on pakko hieman hillitä.

Kävin vielä sitten tiistaina kasvohoidossa ja aromaterapeuttisessa hieronnassa,
joten nyt myös ulkoinen puoli pitäisi olla kunnossa.
En halua tietää, mitä tämä elämäni järjestäminen kuntoon,
on tullut maksamaan in total mutta ihan sama.
Marge Simpsonkin sanoo, että ihmisen pitää kuunnella sydämensä ääntä, eikä ääniä päässään.
(Eikö ollutkin hienosti ympätty tähän, Minna?)
Joten olo on siis ihan zen...ja toivottavasti on vielä pitkään, sillä tämä 'retail therapy' teki ison loven budjettiini.
Seuraavaksi jos alkaa ahdistamaan on pakko sitten alkaa puhua ongelmistaan toisille.
Tai sitten sisustan jonkun ystäväni asunnon :)

Elokuu

Onpa vauhdilla mennyt tämä kesä.
Itsellä loma alkaa viikon päästä ja sitten saa ihan laillisesti ottaa rennosti.
Tosin on vielä kaverin häät, jotka aiheuttavat hieman päänvaivaa....mutta sitten niiden jälkeen ainakin.

Tämä ei ole ollut mitenkään erikoisen hyvä kesä.
Viime kesä oli selvästi parempi.
Toisaalta elokuu lasketaan vielä kesään, joten jos tässä kuussa sitten tapahtuisi vielä jotain todella kivaa.
Olen kyllä hieman skeptinen.

Pitäisi jaksaa tässä vielä suunnitella syksyä.
Mitä sitä opiskelisi ja niin edelleen.
Ei vaan hirveästi nappaa se, kun tiedän olevani varsin yksin luennoilla.
Kaikki opiskelukaverit kun ovat tajunneet opiskella jotain fiksumpaa kuin
messukaavoja ja sielunhoitoa.
Tosin "unabomber" totesi ensimmäisen vuoden luennoilla kaverilleni Ainolle,
että ei ole tullut tänne hankkimaan ystäviä, vaan opiskelemaan.
Pointti tuokin.

Jos siis keskittäisi voimavaransa opiskelujen ulkopuoliseen sosialisointiin.
On baarisuunnistusta ja muuta fuksihässäkkää.
Toive KK:n elpymisestä häivähtää myös mielessä.

Olen myös huomannut, että olen vaarallisen tottunut yksinolemiseen.
En sano, että pitäisin siitä erityisesti, mutta jotenkin vaan tyytynyt asemaani.
On helpompaa vain töiden jälkeen olla yksin ja hautautua parveketuoliini lukemaan,
kuin soitella ystävät läpi ja kysyä olisiko heillä aikaa.
Tottakai teen myös niin, kun tuntuu että seinät alkavat kaatua päälleni.
Mutta jotenkin yksinäisyydellä on vahva ote.
Pitäisi vain pyrkiä pois siitä, aivan kuten ennen tein.

En keksi mitään fiksua lopetusta tähän.
Päässä noin miljoona ajatusta, joita en saa sanottua kenellekään enkä myöskään saa kirjoitettua niitä ylös.
Taidan lähteä tästä tuoliini lukemaan...

Tänään opittua:

-Olen Katja Kallion tyypeistä se katolinen ystävä, jolle voi tunnustaa sen,
että on juossut esim. Markus Pöyhösen perässä baarissa :D

-Nyt tiedän mitä ovat falafel pyörykät ja miltä ne maistuvat.

-"Ylämoroja" (siis tämä on minusta ihan paras suomennos high five:sta)
voi heittää myös tuntemattomien kanssa ja niin siis oikeastaan pitää tehdä ettei kenellekään tule paha mieli.

-Kaupungissa, jossa on asunut koko ikänsä, voi löytää uusia ihania paikkoja pitkillä iltakävelyillä.

-Yöllä on helpompi tehdä kaikenlaisia hämäriä tunnustuksia menneisyydestä:
"Kun vastaan tulee matkarakastaja raju, silloin menee taju"

-Ihminen joka vaikuttaa ensisilmäyksellä todella selvältä voi olla ihan jumalattomassa jurrissa
ja sammua bussipysäkin penkille

-11.11.2011 tulen olemaan ystäväni häissä, vaikka ystältä puuttuu vielä sulhanen.
Seuraavana vuonna on vuorossa omat hääni, tosin päivä on vielä vähän auki.

Other people's significant others

Eilen tuli tavattua ystävän uusi poikaystävä.
Ja taas huomasin ajattelevani, että onpas siinä mukava poika.
Rupesin sitten ratikassa pohtimaan,
että mistä ihmeestä ystäväni löytävät nämä mukavat pojat ja tytöt?
Ovatko he mukavia vain olosuhteiden pakosta vai ihan oikeasti?
Miten on pidemmän päälle?

Tämä "onpas mukava poika/tyttöystävä"- käsite menee siis vielä hieman pidemmälle,
nimittäin siihen, että miten tämä poika/tyttöystävä käyttäyttyy tilanteissa, jossa minun ystäväni
poistuu esimerkiksi vessaan tms.

Miten hän ottaa tilanteen haltuun?
Laskeutuuko ahdistava hiljaisuus, jolloin molemmat vain toivovat,
että ystäväni palaisi mahdollisimman äkkiä.
Keskustellaanko mahdollisesti säästä, jotta sanottaisiin edes jotain, ja silti edelleen toivotaan ystävän pikaista paluuta.
Sellaisessakin tilanteessa olen ollut, että minut on täysin jätetty huomiotta ja poika otti puhelun omalle ystävälleen.

Näissä tilanteissa en enää ajattele, että poika/tyttöystävä on mukava.
Siis mukava varmaan ihmisenä ja mukava omalle kullalleen, mutta ei kyllä sitten loppujen lopuksi ota kaikkia huomioon.
Toki joku voisi tähän tokaista, että kyllä minunkin pitäisi pitää keskustelua yllä ja yrittää itse enemmän.
Ja kyllä niin teenkin, sillä vihaan ahdistavaa hiljaisuutta,
mutta jos toinen vetäytyy ylimieliseen hiljaisuuteensa tai pahimmassa tapauksessa rupeaa puhumaan puhelimeen,
niin kyllä se viesti on minusta aika selvä.

Sitten on nämä ihmepoika/tyttöystävät, jotka vain ovat niin herttaisia ihmisiä,
että he alkavat ihan luontevasti juttelemaan ja ovat aidosti kiinnostuneita muista ihmisistä.
Sellaisia, jotka vielä parin eron jälkeen moikkaavat ja kysyvät toisinaan kuulumisia,
vaikka heidän ei enää edes tarvitsisi. Ja joita oikeasti kaipaa kun se ero tulee,
vaikka he eivät seurustelleet sinun vaan ystäväsi kanssa.
Ja niitä, joista tulee minunkin ystäviä ja joille voi kertoa omista asioistaan häpeilemättä.
Siis pariskuntaystäviä!

Aina jaksetaan hokea, että sitä seurustellaan sen ihmisen kanssa, ei hänen ystäviensä kanssa.
Mutta onko tämä sittenkään ihan täysin totta?
Kyllä minä haluaisin tulla toimeen poikaystäväni ystävien kanssa ja samaa odottaisin häneltäkin.
Sillä, jotenkin minua häiritsisi todella paljon, jos ystäväni eivät pitäisi ollenkaan poikaystävästäni,
koska loppujen lopuksi he kuitenkin tuntevat minut ja haluavat minulle vain parasta.

Tämä ei ole kuitenkaan mikään ajankohtainen ongelma,
sillä tällä hetkellä minun on vaikea tulla toimeenomien poikaystävieni kanssa,
eli siis siitä että alkaisin seurustella ei ole mitään pelkoa. Olipa vaikeasti ilmaistu. Huh.
Yhtä kuitenkin toivoisin, nimittäin lisää pariskuntaystäviä, sillä pariskunnat on ihan parhaita.
Mutta siitä lisää joku toinen kerta...

Tissit

Tuli otettua vahingossa tänään aurinkoa.
Tuloksena palanut rintavarustus sekä
naama (muistutan pesukarhua, kiitos aurinkolasien)

Onneksi kaverit auttoivat rasvaamaan paikkoja.
Oli kyllä aika näky eatzin terassilla.
Ah, kesä!

Vauvoja, Chanelin laukku ja sinkkuilua

Hirveä työputki takana
ja kaiken kukkuraksi, joku pöpö iski ja olo on todella ikävä.
Eilinen oli kyllä ihana...
Ei siis työpäivä, mutta ilta sitten.

Olin jo töistä tullessani päättänyt jäädä kotiin nukkumaan kipeää oloani pois.
Mutta juuri sohvalle käperryttyäni puhelimeni soi...onneksi.
Tuli ihana ilta.

Sai mahtavaa ruokaa...kiitos vaan Jussille suosituksesta.
Tuli pohdittua elämää...sinkkuutta...vapautta... ja sitoutumista toisiin ihmisiin.
Miksi toiset ihmissuhteet vain loppuvat ja toiset kestävät?
Miksi erosinkaan siitä pojasta?
Mitä haluaisin elämältä?

Kaupan ikkunassa on Chanelin laukku...täydellinen sellainen.
Ilmoitan ostavani itselleni sellaisen 25-vuotis lahjaksi..
Hetkinen...siis ensi vuonna jo.
Miten tämä aika meneekään niin nopeasti?

Ystäväni kertoo kavereittensa lisääntyvän lähitulevaisuudessa.
Tämä aiheuttaa hiljaista pohdintaa.
Pitäisikö meidänkin?

Jos tulisin ensi vuonna äidiksi,
pitäisi minun unohtaa tuo Chanelin laukku.
Jos siis ei vielä ensi vuonna.

35 vuotta voisi olla mukava takaraja lasten hankkimiseen.
Toisaalta Carrie Bradshaw vietti vielä villiä sinkkuelämää tuon ikäisenä.
Totesin kyllä eilen haluavani olla Charlotte.
"Perusarvot omaava romantikko" lainaten ystävääni....hieman pelolla ja kyynisyydellä varustettuna.

Chanel kyllä tekee myös vauvanvaatteita.
Joten niitä sitten 35-vuotis lahjaksi.
Onneksi ei tarvitse tietää tulevaisuudesta.
Nautin vain tästä hetkestä, joka kaikessa kauneudessaan on niin hauras.

Vieläkö soitan banjoa?

Tässä ihana SMG:n kesäbiisi...
Esimakua tulevasta levystä...sillä monta helmibiisiä.
Ei jaksaisi odottaa, siksi rustasin nämä sanat tänne blogiin.
Biisiä voi kuunnella osoitteessa www.myspace.com/scandinavianmusicgroup

"Metsä palaa rajana takana
minä vain nukun
Aamulla kaduilla on savua
ja aurinko kutistuu
Sinä lähdit pariisiin
sanoit olevasi onnellinen
Tyttö on kaunis ja ystävällinen
mina vihaan häntä

Kukaan ei odota minua
miksi nousisin
Ennen uutta unta
soitat sittenkin

Menetin sinut kauan sitten
vedit hartiat korviin ja kävelit pois
Tänä aamuna haluat unohtaa sen
ehkä olla niin kuin ennen
Kysyt olenko leikannut hiukseni
olenko muuttunut
Vieläkö soitan banjoa iltaisin pimeän jälkeen
Vieläkö soitan banjoa iltaisin pimeän jälkeen

Möin banjoni pois jo viime talvena
mutta laulan vielä
Kuuntele tarkasti
tämä on viimeinen laulu jonka laulan sinulle
Sen nimi on liian paljon ja liian myöhään

Menetin sinut kauan sitten
vedit hartiat korviin ja kävelit pois
Tänä aamuna haluat unohtaa sen
ehkä olla niin kuin ennen
Kysyt olenko leikannut hiukseni
olenko muuttunut
Vieläkö soitan banjoa iltaisin pimeän jälkeen
Vieläkö soitan banjoa iltaisin pimeän jälkeen

Tämä on viimeinen laulu,
jonka laulan sinulle
Se loppuu kohta
kuuntele tarkasti

Menetin sinut kauan sitten
vedit hartiat korviin ja kävelit pois
Tänä aamuna haluat unohtaa sen
ehkä olla niin kuin ennen
Kysyt olenko leikannut hiukseni
Olenko muuttunut
Vieläkö soitan banjoa iltaisin pimeän jälkeen
Vieläkö soitan banjoa iltaisin pimeän jälkeen"

Pettymyksiä

Tähän voisi lisätä sanan taas....tai että osa se ja se...
Mutta joo...
Olkoon nyt noin...

Pohdin tänään ystävyyssuhteita.
Tuntuu, että ne tuottavat elämässä parhaimpia hetkiä ja elämyksiä.
Mutta kolikolla on aina kääntöpuolensa...eli samalla saa kokea myös niitä pettymyksiä.

Kaikki, jotka yhtään tuntee minua, tietää kenestä puhutaan.
Rupesin miettimään, että tähänkin voisi taas liittää sanan TAAS.
Miksi?
Miksi pitää jostain niin kovasti kiinni ja miksi olla niin lojaali vaikka vastaan tulisi mitä tahansa?
Ystävyydeltä vaaditaan sitä.
Mutta jos se on yksipuolista? Entäs sitten?
Toisaalta tarvitsevathan hekin jonkun heittopussikseen.

Minun vikani on se, että olen liian kiltti.
Good girls finish last...vai miten se nyt menikään.
Toisaalta meitä kilttejä ja tiukkapipoja moraalinvartijoita tarvitaan myös.
Meitä on helppo myös käyttää hyväksi.
Enkä minä edes valita tästä.

Haluaisin vain, että poissaoloni huomattaisiin.
Mutta sitä saa tämän ihmisen kohdalla kyllä odottaa.
Pitää vain kiittää niistä ystävistä, joita minä kaipaan ja jotka tuovat jokaiseen päivään jonkun syyn
olla olemassa.
Niitä, joiden yllättävä puhelu valtameren toiselta puolelta saa mielen niin virkeäksi, että yöunet jäävät lyhyeksi.
Tai niitä, joiden kanssa nauretaan vatsa kipeänä jonkun tyhmän asian vuoksi.

Tutkimattomia ovat Herran tiet...
Pitää vaan kasvattaa kärsivällisyyttä...taas kerran.

4th of July

Since today is 4th of July, I thougth I might amuse my blog readers with some fun facts about the United States.

-Some of Ghandi's ashes are at the Lake Shrine in Pacific Palisades near Los Angeles.
These were the only ashes allowed outside of India when he died.

-Not only was Ronald Reagan the oldest person ever elected president at age of 69,
he has lived longer than any former United States president ever has (he died at the age of 93).

-In the middle of the Mojave Desert in California, sits a lone telephone booth,
50 miles from Interstate 15, and basically in the middle of nowhere.
Nobody seems to remember when and why it was built. Years ago miners who worked nearby used it.
Today you can get to it on dirt roads.
It has a world-wide cult following now, with people from all over the world calling and visiting it.
Nicknamed the Mojave Desert Phone Booth, it's number is: (760)733-9969.

-Immigrants being awed by the Statute of Liberty is a tale that has been romanticized over the years.
This was a view of richer passengers.
The truth is, most immigrants who came here by ship near the turn of the century were very poor.
As a result, they traveled below deck with hardly any view at all.
The first thing most of them remember is being herded like cattle onto Ellis Island.

-July 4, 1776, is the "official" date when United States was born, but
actually was not one country until 1788.

-In 1940, Maurice and Richard McDonald opened a barbecue car-hop type restaurant located in San Bernardino, Ca.
Shortly after W.W.II, they paired the menu down to offer burgers, fries, and shakes.
Ray Croc, a restaurant appliance salesman, was baffled as to why they needed so many milk shake
makers. He found out soon enough. Franchise rights were sold in 1955, and Ray Croc opened one up in Des Plaines, Ill.
This was his first, but actually the 9th McDonalds. And the rest, as they say, is history. A museum has recently
opened up at the original location-14th and E streets in San Bernardino.

-According to the U.S. Geological Survey, there are 140 towns and cities in the U.S. that have the word "Christmas" in their names.

-Before 1913, the U.S. had no income tax. The 16th Amendment was needed so the government could do what they wanted to with the money.

-150 residences in New York City got the first televisions in 1936.
The first program NBC broadcast to them was a cartoon of Felix The Cat!

-The 33rd president was Harry S. Truman. What is his middle name?
His parents were going to give him the name Shippe or Solomon, the names of his grandfathers.
They could not agree, so they gave him just an initial, "S."

-The tomato was put "on trial" on September 25, 1820 in Salem, New Jersey.
In front of a courthouse, Robert Johnson ate a basket of tomatoes to prove they were not poisonous.
The crowd waited for him to keel over dead. He never did.

-John Adams and Thomas Jefferson both died on July 4, 1826.
This was 50 years to the day after the signing of the Declaration of Independence.


HAPPY 4TH OF JULY!

Lapsia ja aikuisia

Tänään töissä oli aivan liikkis tenava.
Pieni poika...noin 4-5 v. oli pukeutunut kilpikonnaksi.
Ja siis oikeastaan teinimutanttikilpikonnaksi, kuten hän minua itse valisti.
Tällä pojalla oli siis oikeaoppinen maski...oranssi sellainen (en nyt muista kenen väri tämä oli)
ja sitten selässään todella aidonnäköinen kilpi (mutta huovasta tai jostain tyynystä tehty),
joka oli sidottu oranssilla vyöllä.
Vaunuissaan hänellä oli sitten kaikki teinimutanttikilpikonna figuurit, joilla hän innoissaan leikki.

Myös siskonpojallani on tapana pukeutua vaikka miksi.
Hän on jo kyllä 10-vuotta, mutta silti.
Hän on liihottanut kylään Hämähäkkimiehenä, Harry Potterina ja nyt viimeksi Jack Sparrow'na.
Tämä toiseksi henkilöksi pukeutuminen viedään aina äärimmäisiin yksityiskohtiin.
Esimerkiksi Harry Potterina oli siskonpojallani päällä viitta, keppi taikasauvana, otsaan oli piirretty Harryn salama-arpi
ja jostain hän oli myös saanut itselleen mustat pyöreät silmälasit.

Rupesin tässä leikittelemään ajatuksella, että miten ihanaa olisikaan jos me aikuisetkin voisimme
päättää ketä me tänään haluaisimme olla.
Aamulla esimerkiksi pukisi vaikka iltapuvun ja laittaisi päähänsä tiaran ja olisi päivän prinsessana.
Mutta ei...aikuisten maailma on ihan tylsä.
Sitä on pakko olla niin aikuinen, mutta silti töissä välillä tuntuu, että on keskenkasvuisten kanssa tekemisissä.

Lohduttavaa on kuitenkin, että Fazer on tuonut markkinoille uuden salmiakkisekoituksen, jossa on mukana niitä ihanan vahvoja ja suolaisia salmiakkineliöitä, joita söin aina sateella huoneessani ja kuuntelin Röllikasetteja.
Onni löytyy pienistä asioista :)

Tuoppi

Yleensä sitä saa tuopista päähänsä,
mutta minä löin pääni tuoppiin.
Tai tarkemmin sanottuna tuopin reunaan.

Silmien välissä siisti, mutta syvä haava.
Oli sitten tämän illan ensimmäinen ja viimeinen siideri.
Että tällainen juhannus sitten.

Kesäpano

Ja taas pukkaa epämääräistä viestiä profiiliini:
"Moi!
Suoraan asiaan. Saisko susta seksikumppanin kesäksi vailla sitoumuksia?
En taida olla seurustelevaa tyyppiä enkä jaksa kapakoissakaan heilua.
Olen täysin terve ja sänkytaitoni ovat hyvät.
Terv, Heikki"

Mitäs fiksua tähän nyt sitten sanoisi?
Olet myöhässä....
Tuntuu siltä, että tässä iässä sitä kaipaisi jotenkin enemmän sisältöä.
Woody Allen on joskus todennut, että rakkaus menee syvälle, mutta seksiin riittää muutama sentti.
Aika osuvaa.

Uteliaisuus voitti ja oli pakko vielä tarkistaa kaverin profiili.
Ikää 35-vuotta.
Hmm...
Heti herää joku tarve kuittailla tälle Heikille.
Jo noin monta ikävuotta plakkarissa eikä vieläkään halua sitoutua.
Mikä sussa on vikana?

Ehkä minussa onkin se vika.
Yritän niin epätoivoisesti ymmärtää miehiä.
Antaa anteeksi kaikki ikävät mokailut ja samalla hellävaraisesti kouluttaa parempaan.
Taidan olla liikaa äiti.
Ja kuka mies nyt enää toista äitiä tarvitsee.
Mutta ehkä sittenkin MILF. (jos kukaan enää muistaa mitä tämä kirjainyhdistelmä merkitsee)
Ehkä tällaiset ehdotukset pitää ottaa vain kohteliaisuutena, hymyillä sievästi ja jatkaa eteenpäin.

Hyvää Juhannusta kaikille!

Money, Money, Money

Aikas järkytys heti aamusta...
Piti maksaa laskuja.
Huomasin sitten kaikki laskut koneelle naputeltuani, että laskujen yhteissumma oli 826,55 euroa.
Häh?

Ei ole todellista.
Pitäisi tässä nauttia kesästä, mutta eipä paljon nautita kun laskut vievät kaikki rahat.
Ja siis miksi juuri nyt?
Onko tämä joku kumma yhteensattuma, että juuri kesä-heinäkuun aikana tulee hirvittävästi laskuja.
Ja sama on sitten loka-marraskuussa.
Milläs sitten juot siideriä ja syöt jäätelöä, kun ei ole kesärahaa.
Ja entäs sitten myöhäissyksyllä, millä ostat joululahjoja, kun tili on miinuksella.

Argh...
Luulin, että osaan pitää taloudestani huolta.
Ja siis oikeasti pidänkin.
Tiedän ihmisiä, jotka ovat minuun nähden todella pahassa jamassa.
Tilin tullessa se menee heti ja loppukuu eletään Stockan tilikortilla tai muilla luotoilla.
Minä en sentään tee niin.
Mutta tässä sitä taas ollaan.

Palkkapäivään vielä pari viikkoa...nyyh.
Töissäkin menee huonosti, mikä ei sinällänsä ole uutta...
mutta nyt löysin taas uuden motivaation painaa kahta kauheammin töitä.
Huomenna onneksi 9 tunnin työvuoro ja ensi viikolla joku 40 h töitä, koska on ale.

Rusketus ja hauskanpito kesällä on siis niin yliarvostettua.
Juhlin sitten syksyllä juuri ennen lokakuuta.
Jussina luen tenttiin neljän seinän sisällä.
Rahaa kuluu 0 euroa.

Pelastakaa mut tältä, please!

Single and Fabulous?

Tässä kesän kynnyksellä tulin taas kerran miettineeksi tätä sinkkuelämääni.
Totuus on, että kaikki pariutuu näin kesäisin.
Kaikilla on ainakin haku päällä.
Tai jos he eivät myönnä sitä, niin ainakin sitten salaa toivotaan sitä jotain.
Eroja voi olla siinä mitä kumppanissa haetaan.
Mutta siis kaikenlaista sutinaa on.

Ja pakkohan se on myöntää, että se on söpöä.
Käydään leffassa ja ulkona syömässä.
Lintsillä ja puistossa sekä biitsillä nahkaa kärventämässä.

Mutta entä me ikisinkut?
Mitäs meille on luvassa?
Jos ei ole lähdössä meren toiselle puolelle kalaan, niin missä on ne parhaat apajat.
Tarvitaanko niitä edes?

Voiko sinkulla on hauskaa kesällä?
Noh, siis ensinnäkin suurin osa ajasta menee auttamatta töihin.
Vapaa-ajalla tulee harrastettua uintia ja lenkkeilyä.
Sitten on terassit ja biitsit, mutta soolona tai ystävän kanssa.
Siis missä välissä ehtisi pitelemään kädestä ja pussailemaan?

Siis vaikka missä!
Siksi otsikossakin on tuo ahdistava kysymysmerkki.
Tämä on säälittävä apologia sinkkuuden puolesta.

Oikeasti minä olen kateudesta vihreä.
Minäkin haluaisin lähteä road tripille Kaliforniaan bongailemaan surffipoikia.
Tai hengailla poikaporukalla baarissa ja kotibileissä (jos siis myös jaksaisin katsella pissis-entouragea)
Haluaisin Lintsille ja söpöillä puistoissa.

Mutta ei...
Vituttaa...Menen nukkumaan...Huomenna onneksi töitä.

Siis oikeesti!

Kyllä nyt minua koetellaan...
Ainakin mitä tulee television katseluun.

Kun sitä ihminen koko päivän viettää joko töissä,
tai sitten ulkona kesäsäästä nauttien ja tenttiin lukien,
niin kotiin saavuttuaan hän haluaa katsoa televisiota.
Totuushan on se, että tavallisilta kanavilta ei pahemmin mitään tule
ja näin digiaikana analogisilta ei varsinkaan.

Nyt sitten digiboksi hajosi.
Tilillä ei ole rahaa hankkia uutta.
Ei siis katsota televisiota ollenkaan.
Ja miten huonoon valoon tässä emäntänä joutuukaan, kun vieraallakaan ei ole mitään katsottavaa,
vaikka eilen sitä nautittiin vielä Stanley Cupin finaalista....
Voi jesta!

Tämä voi olla sattumaa, mutta miksi minusta tuntuu siltä,
että heti kun tulin takaisin Suomeen asiat eivät vain luista.
Saan ystävän asunnossa sähköt paukkumaan ja kaikki vaan hajoaa kotona.
Ja ampiaisetkin valloittavat parvekkeeni, vaikka ennen niitä ei näkynyt ollenkaan.

Onneksi en ole kovin taikauskoinen, mutta tilanne on tällä hetkellä
New York-Helsinki
1-0

Lähtemisestä..

Olen aina pitänyt lähtemisestä...
Nyt hieman jännittää....
Mutta silti olen onnesta soikeana.

Palaamisesta en kyllä pidä.
Pitää jättää kaikki kiva taakse.
Mutta kai joku kotiinpaluustakin nauttii.
Ehkä minäkin sitten, kun joskus juurrun tähän maahan.

"Some folks like to get away, take a holiday from the neighborhood
Hop a flight to Miami beach or Hollywood.
I'm taking a greyhound on the Hudson river line-
I'm in a New York State of Mind.

I've seen all the movie stars in their fancy cars and their limousines,
Been high in the Rockies under the evergreens,
But I know what I'm needing and I don't want to waste more time-
I'm in a New York State of Mind.

It was so easy living day by day
Out of touch with the rhythm and the blues,
But now I need a little give and take,
The New York Times, the Daily News...

It comes down to reality-and it's fine with me cause I've let it slide,
Don't care if it's Chinatown or Riverside,
I don't have any reasons, I've left them all behind-
I'm in a New York State of Mind."

No just

Siis mitä ihmettä tämä nyt meinaa.
Pari viikkoa sitten minulta vietiin Queer as Folk.
Ja nyt sitten House.
MIKSI????!!!

Tilalla paskaa South Parkia, joka ei jaksa enää naurattaa.
Naurattiko koskaan?
Edes Lostia en nää.
Pitää odottaa, että se tulee Neloselta.
TUSKAA!!!!

Aikuisuudesta...

Tässä tuli taas eilen täytettyä vuosia.
Ikää on nyt sitten 24 vuotta.
Nyt minua ei voida enää iän puolesta käännyttää minkään baarin ovelta.
Olen siis nyt fiksu aikuinen.
Vai olenko?

Milloin ihminen oikeastaan on aikuinen?
Lain mukaan 18-vuotias katsotaan aikuiseksi.
Ennen vanhaan ikä oli korkeampi - 21 vuotta.
Silti näiden määrittelyjen puitteissa ei tunnu yhtään siltä, että olisin aikuinen.

Aikuisen määrittelyä voisi hakea myös siitä, että on perustanut perheen.
On se mies, kaksi lasta ja koira.
Hyvä työpaikka, harrastuksia, matkustelisi säännöllisesti ja asuisi isossa omakotitalossa.
Kun olin pieni oli lempisarjani Ruusun aika. Lempihenkilöni sarjassa oli Meri, joka meni lukion jälkeen naimisiin ja sai lapsen.
Pidin häntä silloin todella aikuisena ja olin varma, että itsekin lukion jälkeen menen naimisiin ja saan lapsia.
No, toisin sitten kävi.
Joten tämänkään määrittelyn kautta en voi laskea itseäni vielä aikuiseksi.

Ystäväni määritteli blogissaan kerran, että aikuisuus näkyy avaimien määrästä.
Siis siitä, että kuinka monta avainta avainnipussasi on.
Lasketaanpa...
On pyöränavain ja avain joka avaa pyörän kierrelukon.
Avain vanhempieni luokse sekä heidän postilaatikkonsa avain.
Avain kerrostaloni kellaritiloihin sekä avain jolla avataan oman verkkokellarini lukko.
Avain kotiini sekä turvalukon avain.
Avain Aleksandriaan.
Avaimet töihin sekä avain pukukaappiin ja pikkulokeroon, jossa voi säilyttää arvotavaroita.
Siis yhteensä 12 avainta.
Montakohan pitäisi olla?
Riittääkö tämä?
On siinä ainakin enemmän kuin lapsena, jolloin kaulassa roikkui vain kotiavain.

Ehkä loppujen lopuksi aikuisuus on vastuullisuutta.
Vastuuta omasta elämästä.
Ei voi enää juosta äidin helmoihin tai pyytää isiltä apua.
On siis vastuussa myös siitä mitä tekee tai sanoo.
On otettava toiset ihmiset huomioon.
Ei voi vedota ikäänsä jos satuttaa toista tai paiskoo ovia.

Kai siis pakko myöntää, että olen aikuinen.
Mutta en onneksi vielä kauhean vanha :)

Jeesus kuoli jouluna...

ja ristiinnaulittiin adventtina...
Näin ainakin tämän kevään riparilaisten mukaan, joiden konfirmaatio on ylihuomenna.
Siis voi elämä.

Koko kevään olen joka tiistai-ilta uhrannut neljä tuntia vapaa-ajastani näiden tulevaisuuden toivojen opettamiseen..
ja tässä tulos.

Myös vastaus siihen, mitä selitä mitä tarkoittaa kolmiyhteinen Jumala, sai minut repimään hiuksia päästäni.
"Kolmiyhteinen Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki (oikein so far)
joista Isä on Jumala, Poika on Jeesus ja kristityt ovat Pyhiä Henkiä!!!
Siis haloo.

Joukossa oli myös yllättäjiä, ja mukavaa oli myös huomata, että olin ainakin vähän herättänyt ajatuksia Jumalasta ja Jeesuksesta.
Joku aikoi jopa tutkia enemmän Raamattua ja ottaa selvää Jeesuksesta.
Tulevia teologejako?

Ihaninta tässä päivässä oli se, kun sateen ropistessa katolle,
löysin äitini runokirjasta todella kauniin Saima Harmajan runon.
Laulukin tästä on tehty, jota tuli laulutunneilla usein laulettua.
Mikä määrä tunnetta siihen sisältyykään.

Rannalla

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilystä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt.

Lohduttavaa...

Tänään vietetään äitienpäivää...
Jotenkin ihanaa.
Äidit ovat elämän suola.

Päädyinpä minäkin äitienpäivä kakkukahveille.
Piti itse tehdä kakku, mutta edellisen illan juhlat vähän verottivat tämän leipurin energiaa.
Äitini näki tämän jo etukäteen (kuudes aisti?) ja oli sitten itse leiponut aivan ihanan mansikkakakun.

Kolmesta tytöstä paikalla oli kaksi...
Aika hyvin sekin, mutta kolmannen puuttuminen vaivasi selvästi.
No, toinen siskoni on aina ollut vähän huono ottamaan toisia huomioon.
Ja hän on sairaanhoitaja...kumma yhtälö.

Vanhimman siskoni poika tarvitsi apua uskonnonkokeeseen valmistautumisen kanssa.
Täti oli mielellään avuksi.
Jeesuksen elämä ja vertaukset.
Homma oli pojalla hallussa paremmin kuin 13 riparilaisella joita olen koko kevään opettanut.
Keskusteltiin iästä.
Siskoni poika kyseli ikääni.
Vastasin täyttäväni 24.
Hän siihen sitten suoraan, että miksi olen vielä sinkku.

Pysäyttävää...
10-vuotias ja tämä on ensimmäinen kysymys.
Voi ahdistus...olen varmasti hänen mielestään vanha ja surullinen...
Mutta ei.
Vastasin siihen hieman naurahtaen, että ei kukaan minua huoli.
Hän heti siihen, että minä kyllä huolisin.
Tarkentava kommentti...mutta ainoastaan jos hän olisi 23 tai 25 vuotta vanha.
Koska ikäeroa saisi olla vain vuosi.
Ei edes kahta.
Tämä on tärkeää.

Sitten halaus tädille ja pusu poskelle.
Lohduttavaa...
Siis kunnon miehiä on oikeasti olemassa.
Tai ainakin kasvamassa tulevassa sukupolvessa.
Toivoa siis vielä on.
Ihanaa, ehkä minäkin voin vielä joskus siis viettää äitienpäivää.

Queer as Folk

Olen shokissa...
Perjantai-iltani ovat pilalla....
Ensin Canal+ lopettaa ohjelmalehtisensä julkaisun vedoten ympäristön säästämiseen
Ja sitten...
Ei tule enää Queer as Folkia...
Mä en kestä...
Olen täysin koukussa...ja kyseistä sarjaa ei saa mistään...
Argh...
Miksei ne voi näyttää niitä kaikkia jaksoja...
Vielä olisi 4. ja 5. tuotankausi näyttämättä...
Apua, mihin tästä voi valittaa?
Katsokaa kuvaa ja antakaa sympatiaa, please!


Cast of Showtime's Queer as Folk

Voihan Viisut!

Euroviisut ovat täällä...
Tänään on semi-finaali ja lauantaina kaikki ratkeaa tajunnanräjäyttävässä finaalissa.
On sateenkaari kulkueita, vaahtoa ja kumia, viisuhartauksia, toreja, kahviloita, esityksiä ja viisubileitä.
"Once in a life time experience" hehkuttaa Yle ja muut innokkaat järkkärit.

Miksi olen silti onnellisen tietämätön kaikesta?
Ei jaksa kiinnostaa.
Pitäisikö?
Olenko nyt maanpetturi, kun en jaksa innostua?

Roomiin voisi mennä, mutta sinnekin moikkaamaan tuttuja.
Ja Senaatintorille, mutta sielläkin ystävä pitämässä Reilun Kaupan kojua pystyssä.
Parasta tässä on The Crashin ilmaiskeikka.
Sekä tietty turistit.

Shame on me...
No lähdenpä nyt sitten haistelemaan kaupungille Euroviisutunnelmaa.
Jos vaikka minuakin purisi se viisukärpänen...

Uskonnonvapaus?

"Uskonnonvapaus on perustuslain mukainen perusoikeus.
Siihen kuuluu oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa,
oikeus ilmaista vakaumus sekä oikeus kuulua
tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan."

Tämä asia on koko ajan jotenkin framilla, mutta mielestäni todella negatiivisella tavalla.
Samaa tuskailee myös ystäväni.

Siis jos on oikeus olla harjoittamatta uskontoa, niin miksi samalla niitä, jotka sitä haluvat harjoittaa
yritetään pahasti syrjiä.
Hämmentävää on, että pahemmin kukaan hyökkää aggressiivisesti ateismia kohtaan, lähinnä päinvastoin.
Usein on joku aukomassa päätään, jos kerrot uskovasi Jumalaan.
Varsinkin jos olet julkisella paikalla.
Kirkon kellot tulisi poistaa, koska ne loukkaa uskonnonvapautta.
Kotiin ei saisi tulla mitään uskontoon viittaavaa materiaalia.
Koulussa pitäisi vaan opettaa elämänkatsomustietoa ja scifi-tarinoita.
Jopa se, että opiskelen teologiaa saa miehen perumaan treffit.

Näillä ihmisillä taitaa olla todella rikkinäinen sielu.
Muuta en osaa sanoa, mutta surettaa tällainen.
Ja kummastuttaa.

Tämä kaikki useasti nimenomaan kristinuskoa kohtaan.
Miksei kukaan ahdistu burkhaan pukeutuvista naisista.
Tai buddhalaisista.
"Hare Krishnojen kirjat ja taatelit ovat todella ihkuja"
Mormonit ovat lähinnä hauskoja ja hyvännäköisiä
Siksi, koska nämä pitää suvaita...ja ne on mediaseksikkäitä.

Toki kolikolla on kääntöpuolensa.
Ja täytyy myöntää, että Yhdysvalloissa homma toimii...ainakin paremmin kuin täällä.
Kaikki uskonnolliset yhdyskunnat ovat saman arvoisia.
Syrjintää on lähinnä Läntinen maailma vs. muslimit akselilla.

Onkohan näin koskaan Suomessa?
Pääsenköhän enää koskaan treffeille, kun olen kristitty?

Helan går...

Mietteitä vapusta....

Olen sitä mieltä, että vapusta tulee juuri niin hauska kuin mitä itse siitä tekee...tai siis haluaa...
Nyt oli hauskaa...
Baariin on turha mennä...
kun on kaikki rakkaat ystävät ympärillä ja hyvää ruokaa ja juomaa

Skumppa on hyvää...jos se on hyvää skumppaa
Pahojakin kuohareita löytyy...silloin lasiin voi sylkeä
Paitsi jos sitä tarjotaan ilmaiseksi

Punaviini on hyvää myös pönikässä...
Tämä oli uutta

Vappuheilasta ei tartte stressaa, kun sopii ystävän kanssa että on toinen toisensa heila...
Veto-oikeus pitää olla...jos tulis joku potentiaalinen vastaan :D

Kaunis poika oli saanut hymyn ystäväni huulille

Ja toiselle ystävälle tuli ylläri vappuheila...toivottavasti pidemmäksikin aikaa

Tietovisat ovat tyhmiä pelejä, jos kukaan ei koskaan vastaa oikein
Ja osaako joku oikeasti pelata Huojuvaa tornia?

Mikään ei ole seksikkäämpää kuin se, että mies kokkaa
uuh mama!

Piknik oli aivan ihana...ja ruokaa riittävästi ja sen taso oli todella korkea..

Ursulaan ei päässyt, kun oli poke ovella...sori Tuuli

Eikö vessanpöntön vesi noin yleensä ole ihan puhdasta?

Olen onnellinen ja väsynyt....
Haalarit kaappiin ja hattu hyllylle seuraavaa kevään juhlaa odotellessa :)

Edessä enää kolme tenttiä ja yksi analyysin hiominen...jihuu!



Kuvassa vain osa juhlijoista. Kiitos kaikille onnistuneesta Vapusta!

Paha olo

Meinasin tuossa tiistaina ottaa turpaani....
Alkoholisoitunut naishenkilö oli varma, että olin koskenut hänen räkäposkella ja paskat housussa olevaan mieheensä.
Olin huora ja vamppi...ja minun piti mennä muualle panemaan.
Kun en reagoinut tähän mitenkään,
nainen lähti sitten uhkaavasti tulemaan lähemmäksi nyrkki ojossa ja minä pinkaisin äkkiä karkuun.
Ei edes kovaa tarvinnut juosta, kun toinen on 2 (tai enemmän) promillen humalassa.

Mietin sitten näin jälkikäteen, että olisiko se auttanut tätä naista jos hän olisi saanut lyödä minua.
Olisiko se poistanut hänen pahaa oloaan?
Entä olisiko hän jättänyt lyömättä,jos olisin pyytänyt häntä kertomaan pahasta olostaan?
Tai jos olisin sanonut, että minullakin on aika paha olo.
Tosin sitä hän ei varmasti olisi uskonut, sillä minähän en ole tarttunut pulloon....
siinä olisi sitten ollut turhaa selitellä pahan olon ja kivun olevan subjektiivista.

Monelta tuo, että paha olo on subjektiivista, jää usein huomiotta.
Ei ymmärretä, että toiselle pienikin asia voi olla maailmanloppu ja toiselle vain pieni kuoppa tiessä.
Ja monelta puuttuu yksinkertaisesti empatiakyky täysin.
Sitä ei ymmärretä, mitä ei itse ole koettu.

Tästä sitten syntyy isoja väärinymmärryksiä.
Helposti leimautuu pahaksi ihmiseksi, jos on yhtään hankalampi ja näyttää sen, että on paha olla.
Minusta tämä on sääli.

Tällaista tänään...

Luck to be a lady?

Tuli vastaan niin uskomaton artikkeli Trendi lehdessä,
että on pakko jakaa se blogini lukijoiden kanssa :)

Itseruskettavat voiteet..

Näin vältät mandariinirusketuksen (?) ja viirut:
-Kuori vartalo ja kasvot pariin kertaan ennen kuin käytät itseruskettavia.
-Rasvaa itsesi huolellisesti ennen itseruskettavien käyttöä
-Varmista ettet ole märkä tai kylmissäsi ennen ruskettavan aineen levittämistä, muuten lopputuloksesta voi tulla läikikäs
-Levitä itseruskettava mieluiten päivänvalossa, älä pimeässä kylpyhuoneessa tai olohuoneessa tv:tä katsellessa
-Varaa rasvan levittämiseen aikaa ja ole tarkkana
-Hiero rasva pyörivin liikkein, mutta toimi ripeästi. Työskentele osio kerrallaan
-Huomioi ongelmakohdat kuten kädet ja kyynärpäät, polvet ja nilkat
-Älä hiero rasvaa kulmakarvoihin tai hiusrajaan, sillä väri jämähtää niihin helposti
-Pese lopuksi kädet huolellisesti saippualla. Jotkut suosivat myös lateksihanskoja rasvan levitysvaiheessa
-Kuivattele lopuksi föönin tai tuulettimen edessä?!?
-Syvän rusketuksen saa, kun rasvaa kahdesti päivässä. Väri kestää 3-5 päivää
-Älä haise! itseruskettavat tuoksuvat vahvasti, joten käytä tuoksun neutralisoijaa

Kaikkeen hulluun sitä naiset lähtee...
Olen itsekin aika 'girly girl', ja kylpyhuoneeni kaapissa on jos jonkinlaista purkkia ja purnukkaa...
Mutta joku raja pitää olla...ja minulla se on tässä.
Muistutan mielummin A4 paperiarkkia ja käytän aikani paremmin kuin Ellen Jokikunnasta, jolla on paketti lateksihanskoja kylppärissä ja fööni millä kuivatella itseään.

Hävettää

Edellinen otsikko olisi myös sopinut tähän....
Ei mene hyvin...
Minusta on tullut käytökseltäni sellainen nainen, joita olen koko ikäni halveksinut.
Tätäkö se yksinäisyys teettää?

En halua suostua siihen.
Otan itseäni niskasta kiinni, ja aloitan tänään uuden kappaleen elämässäni.
Sääliä en kaipaa.
Ja pahoitteluni käytöksestäni kärsineille osapuolille.

Onneksi ensi kuussa pääsen täältä pois...

Vituttaa

Olen tehnyt varmasti jotain kamalaa, kun tuntuu että elämässä ei nyt mikään onnistu...
Menin tulostamaan tänään valmista kandityötäni,
ja eihän siinä tikulla eikä sähköpostissa ollutkaan tallennettuna sitä valmista versiota.

Palautin siis huonon ja keskeneräisen työn, koska aika meni umpeen.
Tiedän, että tyhmyydestä sakotetaan, mutta entäs jos on vaan niin väsynyt, että virhemarginaali kasvaa.

Pahoitteluni myös Maijalle, joka teki suurenmoisen työn auttaessaan minua.
Nyt sekin meni hukkaan.
Vituttaa...

Faith

Soi ratikkamatkalla kotiin...
Sopii hyvin tähän iltaan...


Well I guess it would be nice
If I could touch your body
I know not everybody
Has got a body like you

But I've got to think twice
Before I give my heart away
And I know all the games you play
Because I play them too

Oh but I
Need some time off from that emotion
Time to pick my heart up off the floor
And when that love comes down
Without devotion
Well it takes a strong man baby
But I'm showing you the door

'Cause I gotta have faith...

Baby
I know you're asking me to stay
Say please, please, please, don't go away
You say I'm giving you the blues
Maybe
You mean every word you say
Can't help but think of yesterday
And another who tied me down to loverboy rules

Before this river
Becomes an ocean
Before you throw my heart back on the floor
Oh baby I reconsider
My foolish notion
Well I need someone to hold me
But I'll wait for something more

Yes I've gotta have faith...

Iholla

Ilta Semissä...

Poliittisia puheita ja paskalauluja...
George W. Bushin naama isolla screenillä...
Maapallolla ei ole mitään paikkaa missä olisi turvassa...

Sitten SMG:n musiikki saa aikaan hyvän olon tunteen...
Annan heidän tulla iholleni...
Joel on taas uskomaton...
Antilla parta...kutittaakohan se?
Terhi...sanat ei riitä...voisinpa kerran rakastaa tyttöä

Nyt hienotunteisempia terhi-wannabe:ta...laulavat vain kertsejä

Äiti ja isi katsomassa....johtuu varmaan siitä, että hekin ovat taiteilijoita
ja tänään molemmat lapset estradilla.
Liikkistä

Jälkipuintia Mäkkärissä...
Sitä ennen kiitos-huikkaus Vilmalle
Oliko Milonoff hot?

Kaunis poika sporapysäkillä...
Ei uskalleta moikata...

Lopulta olemme kuitenkin yksin...

Sunnuntai

Ihme sunnuntai:

analyysiä ja auringonpaistetta...
kultamuna ja 300 orgasmia päivässä...
greippivodkaa ja spritea, siideriä, likööriä ja passoaa laimennetulla vadelmamehulla...
Messengerissä todella mauttomia ja ajattelemattomia ehdotuksia....hävettää
Voisiko läppäriinkin asentaa alkolukon?
Keskustelua kristillisestä kasvatuksesta ja sukupuolirooleista....mitä yhteistä?
Lentojen varaus ja hotellin etsiminen pienessä sievässä....

Ei siis mikään tavallinen sunnuntai...
Lähinnä mielenkiintoinen...

Tottumus

Tuli totuttua erääseen ihmiseen.
Outoa.
Nyt jo ikävä.

Huomioita

Tulipa tuossa matkaillessa hieman pähkäiltyä kaikenlaista...

-Miksi kaikissa suomalaisissa karaokevideoissa tanssii täysin 80-luvulta karannut nainen?
-Miten entisen työkaverin halaus liikutti minut kyyneliin....se sydämellisyys..
-Ilmaisesta ei saa valittaa...jos maksat, saat aukoa päätäsi, mutta jos et, niin turpa tukkoon!
-Tukholmassa on ihan eri meininki kuin Helsingissä...miljoonakaupungin syke...
-Ulkomailla on helppoa sulautua massaan....kosmopoliittina olo on ihanaa
-Miksi lukioaikainen ihastukseni oli edelleen niin söpö...tosin nykyään jo perheellinen
-Miksi edelleen treffi-ilmoituksestani ovat kiinnostuneet vain yli 40-vuotiaat?


Ei siis mitään uutta ja mullistavaa maailmalla...
Tuli vaan tunne, että olisi oikeasti kiva lähteä muualle vähän pidemmäksikin aikaa.
Eli siis todellakin ei mitään uutta :)

Niin, no tulipahan laulettua Abbaa karaokessa...
ja vaikka itse sanon, olin aika helvetin hyvä :D

Hur står det till Stockholm?

Loma on melkein ohi....
mutta vielä päätin 'repäistä' ja lähteä muualle viimeisiksi päiviksi.
Matka vie vaan lahden toiselle puolen,
mutta tämän pidemmälle ei tämän opiskelijan rahoilla päästä.

Nautitaan siis...
söpöistä ruotsalaispojista...
reilusti meitä edellä menevästä muodista....
hyvästä ruoasta..
sekä hassuista drinkeistä, joissa tähtisädetikut loistaa

Tällä kertaa ajattelin myös rikkoa mun vakio 'mä en oo koskaan' väittämän
ja aion siis ostaa verovapaata alkoholia....lähinnä kyllä viiniä :)

Nobody loves a loser

Sanotaan, että kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa...
Paha mennä sanomaan, onko tosiaan näin...
Mutta se on varmaa, että kummassakin sattuu aina todella pahasti..

I don't wanna talk
About the things we've gone through
Though it's hurting me
Now it's history
I've played all my cards
And that's what you've done too
Nothing more to say
No more ace to play

The winner takes it all
The loser standing small
Beside the victory
That's her destiny

I was in your arms
Thinking I belonged there
I figured it made sense
Building me a fence
Building me a home
Thinking I'd be strong there
But I was a fool
Playing by the rules

The god's may throw a dice
Their minds as cold as ice
And someone way down here
Loses someone dear
The winner takes it all
The loser has to fall
It's simple and it's plain
Why should I complain.

But tell me does she kiss
Like I used to kiss you?
Does it feel the same
When she calls your name?
Somewhere deep inside
You must know I miss you
But what can I say
Rules must be obeyed

The judges will decide
The likes of me abide
Spectators of the show
Always staying low
The game is on again
A lover or a friend
A big thing or a small
The winner takes it all

I don't wanna talk
If it makes you feel sad
And I understand
You've come to shake my hand
I apologize
If it makes you feel bad
Seeing me so tense
No self-confidence
But you see
The winner takes it all
The winner takes it all......

Tyvärr

Tämän viikon sana on valitettavasti.

"Kiitos mielenkiinnostasi avoinna olleeseen tehtävään,
johon saimme runsaasti hakemuksia.
Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut Sinuun."

Joo tiedän, että minulla ei ole kosmetologin koulutusta.
Mutta muuten olisin ollut helvetin pätevä.

"Teologisen, humanistisen ja käyttäytymistieteellisen tiedekunnan
perus- ja lukio-opetuksen tehtäviin suuntautuvien opettajan pedagogisten opintojen valintatoimikunta
päätti kokouksessaan esityksestä opettajan pedagogisten opintojen (uskonto harjoiteltavana aineena) valintakokeen ll vaiheen valintakokeen kutsuttavista.
Kirjallisuuskuulustelussa saamasi pistemäärän perusteella sinua ei valitettavasti kutsuta valintakokeeseen.
Sinun pistemääräsi oli 3/5."

Ei tullut tytöstä sitten ussanmaikkaa.
Suunnitelmat uusiksi täysin ja opinnot viivästyy.
Toisaalta jos Käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa kirjoitetaan noin hirveitä ja sekavia lauseita,
en ole varma haluanko sinne ollenkaan.

Huppari

Minun piti kirjoittaa pohdintojani naispappeudesta tai elämän kasvukivuista.
Mutta....
Lempihupparini hajosi tänään käsiin...tai siis oikeammin sen vetoketju.

Ei, tämä ei ole mikään D&G:n tai muun ökykalliin merkin huppari,
vaan ihan perus Zaran harmaa huppari
(hinta alennusmyynneistä henksualen jälkeen 8 egee ja rapiat).
Mutta se oli niin mukava päällä ja sopi kaiken kanssa.

Viime kesänä se unohtui Lintsille ja sieltä sen kävin noukkimassa takaisin itselleni, koska niin rakas se jo tuolloin oli.
Moni olisi varmaan jättänyt moisen hupparin sille tielleen, mutta en pystynyt siihen.
Mutta nyt joudun siitä vastahakoisesti luopumaan ja etsimään itselleni uuden.
Masentavaa.

Levottomuutta

Kumma olotila ollut viime viikkoina.
Johtuneeko kenties säästä?
Tuntuu kuin kulkisin pää pilvissä.
Keskittyminen olennaiseen on vaikeaa.

Käyn läpi tärkeitä asioita elämässäni.
Onkohan tämä joku käännekohta?

Muistot menneestä täyttää pääni.
Monen asian kohdalla toivon, että olisin toiminut toisin.

Eräs kesäyö vahvasti mielessä.
Sen kummat tapahtumat.
Muistan selkeimmin vain äänet ja tuoksut.
Ja sokean hetken ja jäätelösuukon.
Kielletty.
Ja jonka seurauksista ei oltu varmoja.

Miksiköhän näitä haikailen?
Johtuu säästä ja yksinäisyydestä.
Mutta hän oli lähes täydellinen.

P.s. Uusia juttukavereita saa, kun lukee Sadan vuoden yksinäisyyttä.
Tämä tiedoksi sinkkutytöille :)

Kevät

Legendaarinen Tavaramarkkinoiden kappale tähän kevätpäivään.
Talven jättämiä haavoja paikkaillaan.
Siksi aivan nappibiisi.

On siis kevät
kuljen Hakaniemen rantaan,
tuuli ei tuule mutta sade kyllä jaksaa
Kevät - Pystynkö mitään enää antaa,
konkurssin koin, en haluu enää maksaa.
Kevät - kuljen Hakaniemen rantaan,
sydän ei tunne, mutta jalat vielä kantaa.
Kevät - Pystynkö mitään enää antaa?

Sinä tarjosit salmiakkia,
minä olin hölmö, panin peliin koko elämän.
Vaikka tarjosit vain salmiakkia,
minä olin hölmö, panin peliin koko elämän.

On siis kevät
Uskoin vakavaan valaan,
pojat on poikia ne lupaa muttei palaa.
Kevät - kaiketi taivas vielä kestää,
pilvet jo luo ei sadetta voi estää.
Kevät - sinua ihmistä pelkään
minä oli hölmö, otin turpiin sekä selkään.
Kevät - Toisinaan ihmistä pelkään.

Sinä tarjosit salmiakkia,
minä olin hölmö, panin peliin koko elämän.
Vaikka tarjosit vain salmiakkia,
minä olin hölmö, panin peliin koko elämän.

On siis kevät
kuljen Hakaniemen rantaan,
tuuli ei tuule mutta sade kyllä jaksaa
Kevät - Pystynkö mitään enää antaa,
konkurssin koin, en haluu enää maksaa.
Kevät - kuljen Hakaniemen rantaan,
sydän ei tunne, mutta jalat vielä kantaa.
Kevät - Toisinaan ihmistä pelkään.

Sinä tarjosit salmiakkia,
minä olin hölmö, panin peliin koko elämän.
Vaikka tarjosit vain salmiakkia,
minä olin hölmö, panin peliin koko elämän.

Sörkän iiidolii!

Elias a.k.a Kaunis Poika.

Ääni kuin enkelillä.
Äänestäisin ennemmin Eliasta kuin Aria.
Ja kaveri on söpö kuin sika pienenä.

12-vuotiaat lakois polvilleen.
Lakoo jo nyt...ja vähän vanhemmatkin.

Fanbase kunnossa.
Levytyssoppari puuttuu.
Skulaa skebaa ja on boheemi.

Stagena koko maailma.
Nykyään lähinnä Sörkkä ja Steissi.
Päätyisi monen levykokoelmiin, jos myisi sielunsa markkinataloudelle.
Mutta on taiteilija J:llä.
Respektiä sille.

Hilloa peliin

Paikka: Cafe Esplanad
Aika: Breakfast time

Luentojen ollessa peruttuja päädyimme ystäväni kanssa aamukahville tappamaan aikaa ja välttelemään tenttikirjoja.
Kahvilaan aamupalan toivossa päätyi myös kaksi amerikkalaista turistia.
-One cafe mocca and a croisant, please.

Alkaa tapahtua, kahvi tehdään ja croisantti isketään lautaselle.
-Could I have butter with that?
-No!
-Excuse me?
-No, we don't have any butter.

Turistit menevät hämmentyneinä valitsemaansa pöytään.
Toinen päättää yrittää vielä.
-You must at least have some jam?
-No!
-Not even jam, seriously?
-NO!

Turisti palaa pettyneenä pöytään.
Mietin, että hän varmaan tässä vaiheessa haluaisi palauttaa koko croisantin.
Päivittelyä siitä, miten tällainen voi olla mahdollista.
- Is it dry? kysyy toinen.
- A little bit. Vastaa croisanttia surullisena mussuttava mies.

Loput keskustelusta jää minulta kuulematta mutta jään miettimään,
että tällaisia kokemuksia meillä ruoasta annetaan ja vielä yhdessä Helsingin suosituimmista kahviloista.
Luulisi, että yhdestä kahvilasta löytyisi voita, tai sitten pitäisi jo melkein lähteä hakemaan.
Tai että jemmassa olisi jotain hillopurkkeja, josta mättää hillosilmä vaikka mihin, jos joku niin haluaa.

Toivoisin, että tilanne paranisi ennen Euroviisuja, jolloin maassamme varmasti lappaa jos minkälaista croisantin purijaa.
Sillä mikään ei pilaa maan mainetta kuin huono ruokakokemus, trust me.
Itselle esim. Italiasta tulee aina ensimmäisenä mieleen suolavedessä lilluvat, kai lihalla, täytetyt pastakikkareet ja täysin ontto sämpylä, johon laitettiin hilloa (mutta voita oli myös tarjolla, joten se vähän pelasti tilanteen).

Vetoan siis Cafe Esplanadin henkilökuntaan ja omistajaan: Hilloa peliin, please!

Illalla

Painiskelen niin suuren pahan olon kanssa, että se vaikuttaa jo blogiini.
Pahoittelen tätä, ja siksi aion pidättäytyä kirjoittamasta tänne vähään aikaan.

Toivon, että seuraava merkintäni sisältäisi jo jotain positiivista näkökulmaa elämään.
Ja toivossahan on hyvä elää.
Tai sitten ei, koska se tuo mukanaan myös pettymykset ja katkerat itkut.

(tästä eteenpäin lukeminen vielä tällä kertaa jokaisen omalla vastuulla)

En ole onnistunut pitkään aikaan missään ja nämä pettymykset vievät minua koko ajan alaspäin.
Kukaan ei tule sanomaan, että "hei älä välitä" ja "kaikki on hyvin".
Olen onnistunut rikkomaan tukiverkostoni.
Miksiköhän?

Kun itse välittää toisista välillä tuskallisen paljon, niin kai sitä toivoo, että minustakin välitettäisiin yhtä paljon.
Tai edes vähän.
Että ei tarvitsisi tyhmyyksiä tehdä, ennenkuin joku kysyisi pahasta olostani jotain.
Mutta kun ei vaan saa yhtä ihmistä tajuamaan asioiden laatua, pistää se miettimään olenko koskaan ollut hänelle tärkeä.
Merkinnyt edes inasen.

Tänään kosketus. Väistin sen, kuin kertoakseni, että huomaa nyt helvetti asioiden olevan pielessä.
Ei sanaakaan. Välttelin katsetta. Poistuin yksin räntäsateeseen.
Askeleet. Joko nyt. Tajusit kaiken ja juokset perääni.
Ei tietenkään. Tyhmä toivomus.
Pikkupoika vain kisailee ystäviensä kanssa.
Kyyneleet polttelevat kasvojani.
En ole sen arvoinen, että perääni kannattaisi juosta.

Toinen ei vastaa puheluihin, eikä viesteihin.
Mitä hänelle tein?
Töiltäni ei riittänyt aikaa ja nyt maksan siitä.
Kolmannella puhelin äänettömällä.

Yksin pahan olon kanssa.
Itken voimattomana eteiseni lattialla.
Kipu vavisuttaa vartaloani.
Päättyykö tämä koskaan?

Muistan illalla lauletun kappaleen.
"Minä huudan varjoista maan"
Annan itseni Suuremman käsiin.
Kunpa saisin rauhan.

Ps. 130:1

Kipu osa 2/ Now there's not even breathing room between pleasure and pain

On se kumma miten voi yksi ihminen aiheuttaa näin paljon murhetta.
Ja varsinkin sitä, kun se henkinen paha olo muuttuu ihan konkreettiseksi kivuksi.
Siis, että oikeasti on paha olo ihan fyysisesti ja menee yöunet ja hauskanpito muiden kanssa tuntuu turhalta.

Miksi tällaista kipua sietää?
Miksei anna vaan olla?

Sanotaan, että kivun ja hyvän olon/nautinnon välillä ei juuri ole eroa.
Tai että se ero on todella häilyvä.
Onko tämä jonkinlaista masokismia?
Missä se nautinto on?
Ja siis onko sitä oikeasti?

Ihan sama, mutta en välttämättä jaksaisi tätä juuri nyt.
Pakko silti, koska ei osaa lopettaa välittämistä.

Say it right

In the day
In the night
Say it right
Say it all
You either got it
Or you don't
You either stand or you fall

When your will is broken
When it slips from your hand
When there's no time for joking
There's a hole in the plan

Oh you don't mean nothing at all to me
No you don't mean nothing at all to me
Do you got what it takes to set me free
Oh you could mean everything to me

I can't say that I'm not lost and at fault
I can't say that I don't love the light and the dark
I can't say that I don't know that I am alive
And all of what I feel I could show
You tonight you tonight

Oh you don't mean nothing at all to me
No you don't mean nothing at all to me
Do you got what it takes to set me free
Oh you could mean everything to me

From my hands I could give you
Something that I made
From my mouth I could sing you another brick that I laid
From my body I could show you a place God knows
You should know the space is holy
Do you really want to go?

Drama, Drama...

Viime aikoina olen onnistunut kohauttamaan vähän joka taholla.
Tuntuu siltä, että ihan sama mitä teen niin aina sattuu.
Tai sitten se, että jättää tekemättä.

Vaikuttaa siltä, että monet esimerkiksi ottavat elämän aivan liian vakavasti.
Pitäisikö elämä sitten ottaa vakavasti?
Tiettyyn pisteeseen asti kyllä,
mutta ei tästä elämästä selviä
jos ei sekoita joukkoon hieman huumoria ja hauskanpitoa.

Elämä on siis vääjäämättä täynnä draamaa halusimme sitä tai emme.
On kuitenkin hyvä palauttaa mieleen seuraava lause:
"Little drama never hurt no one"

Pakastin mäessä ja muuta mukavaa

Olin ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa laskemassa pulkalla.
Tämä on oikeasti tapaus, sillä viimeisin omistamani, ihana pinkki pulkka, meni siskoni lapsille näiden ollessa alle kouluikäisiä.
Mäkeä en tämän pulkan luovutuksen jälkeen olekaan laskenut, vaikka joskus mieli olisikin tehnyt.

Päätin siis varustautua tähän laskiaiseen kunnolla ja ostin itselleni upouuden punaisen pulkan (6 e) sekä termarin (24,90 e), jossa säilyttää sielua mukavasti lämmittävää minttukaakaota.
Haalarit vielä niskaan ja sitten eikun mäkeen.

Aloitin pienimmästä mahdollisesta mäestä ja olin aluksi aivan kauhusta kankea.
Miten tätä kuolonkelkkaa oikein edes ohjataan?
Päädyin käpyjen keskelle ja melkein törmäsin lasten leikkipuiston kiikkuhärveliin.
Ei hyvä.
Hauskaa oli huomata, että kyllä sitä näköjään vuosien kuluessa jotkin taidot ruostuu.

Uusi yritys. Isompi mäki. Tekniikan hiontaa. Jes, tämähän alkoi sujua. Olen kuin luotu mäkeen.
Vauhdin hurma on ihana ja jos kylmyys ei olisi niin kova niin tätähän voisi tehdä vaikka koko päivän.

Lämmittelyä. Ilmaista hernaria ja kuumaa mehua (pahaa) ja lopulta omat minttukaakaot termarista ja makkaraa grillistä (hyvää). Maistamatta jäi valitettavasti lämmitetty Battery...kuulemma oli hyvää.

Takaisin mäkeen tankkauksen jälkeen.
Lapaseni eivät aikoihin ole olleet näin lumiset.
Hitsi, että on kivaa.
Loukkaantumisiltakaan ei vältytä.
Joku tyttö saa pahan mustelman naamaan ja itse lasken jotain opiskelijapoikaa päin jalat edellä (pahoitteluni).
Oma loukkaantuminen oli lähellä, kun yhtäkkiä pakastin täynnä opiskelijoita asettuu poikittain pulkkani eteen.
Onneksi mitään vakavaa ei saattunut.

Muita erikoisia menopelejä pakastimen lisäksi oli kaiuttimilla varustettu sohva, uimarengas, toimistotuoli, kaljakorilla lisävarusteltu pulkka, pyörä sekä yksinäinen termari, jonka sisältö jäi arvoitukseksi.

Lopulta kylmä yllätti taas ja oli pakko poistua, vaikka kivaa olisi piisannut vaikka iltaan asti.
Laskiaispullat ja kahvit Unicafessa ja sitten kotiin lämpimään suihkuun.
Ihana päivä.

"Tämä voi olla
koko elämämme ihanin päivä
Ajetaan hiljempaa
Toivon, että matka jatkuu, jatkuu vaan"

Puoli viideltä aamulla

Kirjoittaessani tätä merkintää on kello noin puoli viisi maanantai aamuna.
Olen saanut kandidaatintutkielmani ensimmäisen version valmiiksi.
Lähetin sen arvioitavaksi juuri pari minuuttia ennen tätä merkintää.
Nyt vähän väsyttää.
Menen nukkumaan.

P.s. älkää kysykö minulta vähään aikaan mitään diakoniasta ja rippikoulusta, kiitos!

Finland, zero points...

Jahas...
Tuli sitten valittua Suomelle ehdokas tämän vuoden viisuihin ja voitonhan vei odotetusti Pakarisen Hanna.
Sanottakoon, että minähän en viisuja edes seuraa.
En nähnyt edes kun Lordi voitti viime vuonna, koska juhlin synttäreitäni.
Nytkin kyseistä spektaakkelia tuli seurattua, koska yritin bongata ystävääni katsomosta.
Samalla myös satuin huomaamaan entisen duunikaverini Lauran kabareen taustatanssijoista. It's a small world.

Mutta ihan musiikillisesta perspektiivistä sanottakoon, että ei tuolla Hannan biisillä kyllä viisuja voiteta.
Kuitenkin on pakko antaa propsit Hannalle, trukkikuskille Lappeenrannasta, joka siis tuskin sitä trukkia ajellessaan olisi uskonut, että ensin hänet äänestettäisiin Suomen ensimmäiseksi Idoliksi, ja sitten hän vuonna 2007 edustaisi Suomea, koko Euroopan katsellessa, tukka tuulikoneen voimasta hulmuten.

Toivottavasti ei ihan nollille jäätäis siinä pistelaskussa.
Olis pitänyt jättää osallistuminen siihen Lordin voittoon,
ja järjestää vaan joka vuosi samoihin aikoihin Kauppatorin kansanjuhla tämän voiton muistoksi...

Ystäville

Minulla ei ole yleensä tapana laittaa kaksia lyriikoita peräkkäin,
mutta nyt on taas aika todeta se,
että kyllä ne jotkut vaan osaa sanoa asiat niin paljon paremmin.

Kuitenkin vielä sellainen asia, että tämä on omistettu kaikille ystävilleni,
sekä niille tutuille töistä, opiskelujen parista tai mistä tahansa,
jotka eivät käännä kasvojaan pois, kun satumme törmäämään kadulla.
Kiitos kaikesta kuuluu teille :)

I may not always love you
But long as there are stars above you
You never need to doubt it
I'll make you so sure about it

God only knows what I'd be without you

If you should ever leave me
Though life would still go on believe me
The world could show nothing to me
So what good would living do me

God only knows what I'd be without you

If you should ever leave me
Well life would still go on believe me
The world could show nothing to me
So what good would living do me

God only knows what I'd be without you
God only knows what I'd be without you
God only knows...

Cool

En pystynyt jättämään sadatta merkintääni viimeiseksi.
Loser.
No joo...tämän biisin haluan tänne laittaa, koska se vastaa tällä hetkellä todella hyvin toiveitani.
Ja toivossahan on aina hyvä elää.

It’s hard to remember how it felt before.
Now I found the love of my life...
It passes, things get more comfortable.
Everything is going right.
And after all the obstacles.
It’s good to see you now with someone else.
And it’s such a miracle that you and me are still good friends.
After all that we’ve been through.
I know we’re COOL.

We used to think it was impossible.
Now you call me by my new last name.
Memories seem like so long ago.
Time always kills the pain.
Remember Harbor Boulevard.
The dreaming days, where the mess was made.
Look how all the kids have grown.
We have changed but we’re still the same.
After all that we’ve been through.
I know we’re COOL.

And I’ll be happy for you.
If you can be happy for me.
Circles and triangles, and now we’re hangin’ out with your new girlfriend.
So far from where we’ve been.
I know we’re COOL.

Sadas merkintä blogiini

Olen kirjoittanut blogiani vuodesta 2005 ja vasta tänään kirjoitan sadannen merkintäni.
Olenkohan edennyt normaalia tahtia, vai kirjoitankohan vähemmän merkintöjä kuin keskiverto bloggaaja.

Ihan sama toisaalta, koska tämä on minun blogini, eikä kenenkään muun.
Ja joku perferktionisti-miellyttäjä minussa haluaisi tämän merkinnän olevan huippu hieno.
Sellainen joka viihdyttäisi, ja olisi samalla vallan nokkela.

Mutta ei. Tämä ei ole sellainen merkintä.
On liikaa ikäviä asioita elämässä. Liikaa stressiä kandityöstä.
Liikaa unettomia öitä, siitä johtuvaa väsymystä ja ilkeän flunssan pitkittymistä.

Voi olla, että tämä merkintä jää viimeiseksi. Onhan sata aikamoinen saavutus.
Minun pitää hakeutua hetkeksi itseni seuraan, ja olla muun maailman saavuttamattomissa.
Koska en jaksa kohdata maailmaa tässä tilassa, aion paeta sitä, koota itseni,
kunnes olen tarpeeksi vahva seisomaan tukevasti jaloillani tuulessa ja tuiskussa.

Wish me luck...

Just walk away...

Töissä kuultu biisi soi edelleen päässäni.
"I just don't love you anymore"

Väsyttää...
Itkuksi meni sitten koko päivä.
Kiitos taas siitä.
Toivottavasti olet onnellinen, että sait taas satuttaa.

Tuli mieleen, että miksen minä osaa kävellä pois. Kääntää selkääni.
Miksi jään, kun pitäisi lähteä?
En ole ikinä oppinut.
Ehkä se on minulle kuin luovuttamista, jota en myöskään ole koskaan oppinut.

Valehtelemisessakin olen huono....en pidä siitä ollenkaan.
Se, että valehtelee, kertoo ihmisen heikkoudesta.
Ei olla tarpeeksi vahvoja totuudelle.

Kuinka paljon pitää kestää?
Äitini sanoo aina, että kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.
Saanko todella?

Tulisiko maailmanloppu, jos en enää sietäisikään käytöstäsi?

"What a wicked game to play,
to make me feel this way"

Opettele mua...

Ihqboksissani olevassa sitaatissa lukee lause/käsky
"Opettele mua"

Ehkä minun olisi aika opetella itse itseni.
Jos sen noin edes voi sanoa.

Toisaalta tiedän tasan tarkkaan mitä olen ja kenen joukoissa seison.
Mutta yllättävät arviot toisten osapuolten puolelta saavat minut
aika ajoittain tarkistamaan omia käsityksiäni itsestäni.

Onkohan tämä hyvä juttu?

Onko tämä tervettä?

Koska blogiani tänään kommentoitiin kovin synkäksi,
niin kirjoitan tänne nyt sitten huumoria elävästä elämästä.
Tai siis unestani ja sitä seuraavasta aamusta.

Tapahtumapaikkana unessani oli siis kesämökkimme, joka kyllä yllättävän usein on unieni tapahtumapaikkana.
Myös yksi yleisistä tapahtumapaikoista on New York, joka ei kyllä ikinä yhtään muistuta itse kaupunkia,
tai sitten uneni tapahtuvat vanhassa lapsuudenkodissani Myllypurossa.
Mutta joo, takaisin itse uneen.

Siis olen kesämökillämme, ja en toki yksin, vaan seuranani on ystäväni Aino,
jolla tosin on todellisesta elämästä poiketen vaalea lyhyt tukka, sekä edellisestä opinahjostani tuttu poika.
Paljon yksityiskohtia ei ole jäänyt unestani valitettavasti mieleen, mutta siis saunoimme kolmistaan innokkaasti.
Välillä tuli niin kuuma, etten pystynyt olemaan saunassa, vaan pakenin kovia löylyjä pukuhuoneeseen,
mutta sitkeästi kuitenkin palasin takaisin ihoani polttaviin löylyihin.

Sitten olikin aika lopettaa saunominen ja jäätelön vuoro.
Mutta siis jäätelön hakemisessa minulla ja Ainolla tuntui olevan ongelmia,
sillä jostain syystä minulle ei riittänyt yksi jäätelö vaan niitä piti olla kaksi per lärvi.
Mutta sitten sekin, että jos niitä olisi kaksi, olisi todella iso ongelma ja ei mitenkään hyväksyttävää.
Tästä huolimatta lisää jäätelöä oli saatava, ja siinä minun sitten panikoidessa että mistä sitä saa,
tuttu poika vaaleansinisessä pyyhkeessään kysyy minulta, että enkö minä elämältä mitään muuta halua kuin jäätelöä.
Ja minä tokaisin siihen hieman ärtynneenä, että en!
Tähän heräsin..tai no siis oikeastaan herätyskello herätti.

Tylsää, voisi joku sanoa tähän asti luettuaan.
Mitä ihmeellistä tuossa nyt oli?
No jaa...ei kai mitään.
Mutta kun heräsin olin uneni aikana onnistunut riisumaan itseltäni unihousut, alushousut, sukat, topin ja pyjaman paidan, poistamaan pussilakanani sisältä untuvapeittoni
ja makasin pussilakanani sisällä siköasennossa (siis täysin alasti) herätessäni.

Miten olen onnistunut tämä kaiken tekemään unissani, ja miksi.
Toisaalta saunassa ollaan alasti, joten ihan järkevää toimintaa.
Minä syytän kaikesta kuumetta sekä sitkeää flunssaani.
Sillä, enhän minä mitenkään käyttäydy oudosti unissani, koskaan!

Elämän palapeli

"Elämä koostuu pienistä paloista"

Näinköhän?

Toisaalta ihan fiksukin ajatus,
mutta mitä tehdä,
jos tuntuu etteivät omassa elämässä palaset loksahda paikoilleen.

Jos itse on epämääräinen pala, eikä sovi toisten ihmisten elämään ja kuvioon.
Vaihtaako silloin kuviota, vaiko tyytyä siihen ettei yhteiselosta toisten kanssa tule koskaan ehjää kuvaa?

Toisaalta sekin on todella hajottavaa jos yrittää aina vain miellyttää kaikkia.
Enkä ole koskaan pitänyt siitä.

Ehkä on parempi olla häiriötekijä, kuin miellyttäjä, vaikka se sitten merkitsisikin enemmän yksinäisiä hetkiä,
tässä pienistä paloista koostuvassa elämässäni.

To settle or not to settle?

I was contemplating today wheter I should settle when it comes to guys?
Then (thanks to God) I came across with the following thought...

"Maybe some women
aren't meant to be tamed.

Maybe they need to run free
until they find someone
just as wild to run with."

I rest my case...

Älä stressaa...

Tämä Juban sarjakuva on meille kaikille koulutöiden kanssa ahertaville...





Kaikkea ei siis kannata ottaa vakavasti :)

Onko kaikki hyvin?

Metroaseman seinässä punainen tarra,
jossa teksti "Onko sinulla kaikki hyvin?"
Niin onko?

Tuntuu, että koko maailma vaatii määrittelemään, että miten minulla menee elämässä.
Eikö se riitä, että olen?
Miksi pitää kertoa, että miten olen.

Ei, en aio kertoa sitä myöskään nyt.
Sen verran kerron, että pidän siitä, että Kaunis Poika on valinnut esiintymispaikakseen Sörnäisten metroaseman.
Tämän takia voisi sanoa, että hyvin menee.
Ehkä toteankin vain, että hän musiikkeineen on tänään se asia, josta olen onnellinen.

Varokaa itsetuhoisia lapsia

Ihana EU...
(tämä merkintä on omistettu Ainolle)

Kuten saatatte tietää olen vaateliikkeessä töissä.
Tarkennettakoon vielä, että lastenosastolla.
Tänään saapui ylemmältä taholta viesti, että meidän on poistettava myynnistä muutamia tuotteita niiden vaarallisuuden vuoksi.
Heti alkoi kiinnostaa, että mikä niissä nyt oli vaarallista.
Kuulemma kuristumisvaara.

Ymmärrettävää, voisivat monet todeta. Lapsille sattuu ja tapahtuu.
Kiipeilytelineistä on ikäviä esimerkkejä.

Mitä siis valitan?
Ymmärrän kyllä, että esimerkiksi huppareissa ei voi olla naruja,
koska niissä todella on kuristumisvaara jos naru jää johonkin kiinni.
Kerronpa seuraavaksi esimerkin muutamasta muusta tuotteesta, jotka poistettiin myynnistä samaisen syyn takia.

Mekko vai sanoisinko ennemmin tunika, jossa on vyö lantion kohdalla.
Siis mitä, voiko lantiokin kuristua?
Toki siis verenkierto voi lakata, jos naru oikein kireälle pingottuu.
Ihmettelen silti.

Poikien farkut, joissa on vyötärön kohdalla naru jotta eivät farkut vallan ruipeloilta pojilta tipahda.
Mikäs kuristumisvaara tässä on?
Niin toki, jos kaksivuotiaat jo haluavat askarrella itselleen hirttoköyden, on naru siihen tekoon todella sopiva.

Itsetuhoisia EU:n mukaan ovat jo kolmekuukautiset vauvat, jotka voivat yrittää päättää huonosti alkaneet päivänsä,
yrittämällä hirttosilmukan tekoa villatakkinsa vetoketjun n. 7 cm pitkästä naruvetimestä.
Sekavaa....
Lähinnä vaan naurattaa.

Vaarallisten ja itsetuhoisuuteen rohkaisevien tuotteiden listalle joutuivat lisäksi
-ruokalaput
-neule, jossa koristenauha, pituus n. 10 cm
-t-paita jossa koristenauha
yms.

Missä järki, mä kysyn vaan?

Un año de amor

Tässä kappaleessa on jollain kipeällä tavalla jotain todella kaunista.
Tai sitten syy miksi pidän siitä, on Tacones Lejanos.

Lo nuestro se acabó
Y te arrepentirás, de haberlo puesto fin
A un año de amor
Si ahora tú te vas
Pronto descubrirás
Que los dias son eternos y vacíos sin mi

Y de noche, y de noche
Por no sentirte solo
Recordarás, nuestros días felices
Recordarás, el sabor de mis besos
Y entenderás, en un solo momento
Que significa
Un año de amor

Te has parado a pensar
Lo que sucederá
Todo lo que perdemos
Y lo que sufrirás
Si ahora tú te vas
No recuperarás
Los momentos felices que te hice vivir

Y de noche, y de noche
Por no sentirte solo
Recordarás, nuestros días felices
Recordarás, el sabor de mis besos
Y entenderás, en un solo momento
Que significa
Un año de amor
Y entenderás en un solo momento
que significa
Un año de amor

The business of saying 'I do'

Häämessut Helsingin Wanhassa Satamassa.

Tämä oli pakko nähdä.
Onneksi nyt voi, kun on ystävä joka on menossa naimisiin.
Minulla on siis oikea syy.
En ole säälittävä häähullu.

Olin aivan silmät pyöreinä...tuntui siltä kuin olisin maailman kahdeksannetta ihmettä pällistellyt.
Mitä kaikkea sitä voikaan häihin hankkia.
Siis ensinnäkin on oltava oma teema ja sitten teeman mukaiset värit.
Ymmärrettävää...voi siis miettiä kattausta. Perus koristelusettiä.
Yllätyksenä se, että kutsut ja plaseerauskortit, menu ja hääkarkkiboksit pitää olla yhdenmukaiset.
Siis kiinnittääkö häävieraat näihin edes mitään huomiota, vai tekeekö pariskunta ne vain brassaillakseen.

Häihin pitää siis myös muistaa tilata ilotulitus, hankkia jääveistos, bändi (Maarit ja Vesa ovat aika kovia), sekä teettää järjettömän kallis valokuva-albumi. Sormuksiin ja pukuihin voi myöskin tuhlata pienen omaisuuden, mutta onneksi Sampo pankki ainakin tarjoaa lainaa unelmahäitään järjestäville.

Toisaalta tämä kaikki voi olla ihan hullun hommaa, kun ajattelee niitä tilastoja, jotka kertovat meille sen karun todellisuuden että puolet solmituista liitoista päättyy eroon.
Messuilla ei ollut yhtään avioerojuristia mainostamassa palvelujaan, yksi avioehtojen laatija kylläkin.
Edes se.
Kannattaako sitä edes hössöttää näin paljon yhden päivän eteen.
Rakentaa hienot puitteet ja sitten nämä kauniit kulissit romuttuvat joku kaunis päivä.
Helpompi olisi vain karata jonnekin ja mennä salaa naimisiin, niin ei olisi niitä kulisseja mitä romuttaa.
Kyynikko minussa puhuu taas...

Kyllä minä kuitenkin tykkäsin olla messuilla ja katsella kaikkea kaunista (varsinkin koruja)...
Pakko mainita, että Åke Blomqvist oli aivan mainio opettaessaan vaimonsa kanssa häävalssia, ja se että Karita Tuomola oli itseruskettavan ansiosta väriltään oranssi.
Ja lopuksi on mainittava, että mieltäni lämmittää ajatus siitä, että ystäväni tuleva liitto on niin kauniilla ja vakaalla pohjalla, että toivon heidän saavan täydelliset ja heidän näköisensä häät.

"Love is the answer and you know that for sure"
- John Lennon

Dating is for rich people only...

Vuoden alussa tuli siis lupailtua ja päätettyä jos jonkinlaista asiaa.
Yksi näistä pääöksistä oli saada elämään enemmän sutinaa ja siis positiivisessa mielessä.
Totuushan on, että talvella jos koskaan on täällä pimeän valtakunnassa eli Suomessa,
aivan älyttömän vaikeaa löytää spontaanisti seuraa.
Siispä...
Ajankäytön ongelmien takia päätin turvautua sähköiseen ilmoitteluun.

Aloitin tämän uuden harrastukseni tutkimalla muitten ilmoituksia.
Ja voi elämä....eivätkö tietyt miehet koskaan luovu lippiksestään,
onko tietokone heille rakkaampi kuin ihmiskontaktit?
Tästäkö pitäisi valita?
Lippis vai tietokonenörtti?
On pakko olla jotain muutakin...

Ei muuta kuin omaa ilmoitusta kehiin...
Tosin nyt myöhemmin totesin, että valitsin ilmoitukselleni väärän foorumin....tämä oli nimittäin suunnattu rikkaille.
Koko hommasta ja elämänkumppanista joutuu siis maksamaan.
2000-luvun prostituutiotako?
Postimyyntielämänkumppaneita?

No elämä on....
Tähän mennessä minun profiiliani on vilkuiltu reilut 80 kertaa,
ja näistä 80:stä 12 on ilmaissut kiinnostuksensa lähettämällä silmäniskun...
Mukaan on mahtunut positiivisessa mielessä mielenkiintoisia miehiä,
sekä tietysi niitä ei niin mielenkiintoisia
eli yksi pakollinen bodari, lippis, nörtti
ja kaiken kruunauksena friikki, joka edellisen eronsa jälkeen joi masennukseensa lasolia ja sokeutui.
Olen myös saanut sähköpostin....
Elämäni mies on vain 30 euron päässä
...tai sitten ei

Deittailu on rikkaiden hommaa...

Ajatuksia aamulla

Tällainen pieni tyttö
helposti häviää.
Jos tuuli tarttuu hiuksiin,
voi kauas lennähtää.

Pidä musta kii,
älä päästä koskaan.

Tällainen pieni tyttö
helposti unohtuu.
Kun ei sanottua saakaan
"Älä mee."
ovi sulkeutuu.

Pidä musta kii,
älä päästä koskaan.

Kalasatama-Fiskhamnen

Tänään tuli kokeiltua uutta metroasemaa.
HIljaista oli.
Minun lisäkseni vain siivooja ja kaksi työmiestä.
Aika paljon pitää tapahtua, että asema saavuttaa suunnitellun 15000-20000 käyttäjää/päivä.
Minä tykkäsin kuitenkin puhtaista penkeistä, joilla ei vielä kukaan pultsari ollut istunut paskaisine housuineen.
Ja muutenkin asema oli kivan siisti ja hohti uutuuttaan.
Suosittelen!

Vuoden ensimmäinen merkintä

Ei tämä vuosi vielä kovinkaan hohdokkaasti alkanut.
Ahdistus on sama kuin teinivuosina.
Tuli, kun katsoin yhden elokuvan.
Mutta lupaus tuli ainakin tänään täytettyä.
Tänään olin onnellinen ystävistäni.


"Yhtä en saa,
yksi jää aina puuttumaan"

Resolutions

Uusi vuosi, uudet kujeet...
vai miten se nyt menikään.
Vielä siis reilu vuorokausi vanhaa vuotta jäljellä.
Sopiva hetki siis miettiä lupauksia uudelle vuodelle.

Lupauksen tulisi olla haastava, jotta se laskettaisiin kunnon lupaukseksi.
Ei sellainen, jota ei tietoisestikaan aio pitää.
Eikä sellainen, joka on liian helppo pitää.

En voi luvata lopettaa tupakointia, koska en teknisesti ottaen polta.
se olisi lupauksena siis liian helppo pitää.

Enkä voi luvata lopettaa alkoholin käyttöä, koska on hetkiä, jolloin tarvitaan jotain jolla turruttaa tuska.
"Jos joskus liikaa muistankin,juon vielä yhden, niin muistan taas paljon huonommin."
Tämä lupaus olisi siis niitä, joita ei tietoisestikaan aio pitää.

Mutta lupaan, että joka päivä, edes hetken verran, aion yrittää olla onnellinen.
Iloita jostain pienestä (tai suuremmastakin) asiasta.
Joku voisi pitää tätä liian helppona lupauksena,
mutta ottaen omat olosuhteeni huomioon, tämä lupaus saattaa toisinaan olla varsinkin vaativa.
Toivon vaan, että pystyisin sen pitämään.

"Luulin ennen, että jossain
mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Jäävät hartiat väkevän, suuren,
pieneksi kuin heikonkin."

TOIVERIKASTA UUTTA VUOTTA KAIKILLE, JOTKA JAKSAA TÄTÄ RAKASTA BLOGIANI LUKEA!

Ale ale ale ale ale-aaa

Kummaa mitä alennusmyynnit saa ihmisissä aikaan.
Otteita asiakkaiden kommenteista eilen (ei vielä alennusta) ja tänään (eka alepäivä)

"Miksei teillä voi olla alennusta kun kaikilla muillakin on?"
-niin miksiköhän?
"Enkö mä voisi saada jo tänään näistä alennusta, kun mä en pääse tänne huomenna ja sitä nää menee"
- ööö, et!
" Siis mä oikeesti haluun nää halvemmalla, mä haluan nähdä johtajan, mähän osti viime viikollakin viisi paitaa!"
- no siis siinä tapauksessa, kun kerran viime viikollakin ostitte! as if...
"Voinko mä varata nää tänään ja ostaa sit huomenna kun ne on halvempia"
- sori, et voi


"Miksei teiän uuden sesongin tuotteet voi olla alennuksessa...epäreilua"
- eikö nää vanhan sesongin vaatteet riitä
"Siis onko tää paita alennuksessa, kun tässä ei oo alehintaa ja noissa muissa on?"
- joo...ei kun just tota 4-5 kokoa ei oo alennettu mut muut koot on, et valkkaa niistä
"Siis mä ostin just numeroa liian pienet kengät, voitko varata mulle ne oikeen kokoset?"
- ei, kun aletuotteita ei varata, senkun palautat jos ei oo sopivat.
"Mä palautan nyt tän normaalihintaisen takin ja ostan sen sit uudestaan alennuksella"
-sen kun palautat, mutta aleen se laitetaan vasta huomenna, muutenhan kaikki tekis niin.

Tässä vaan murto-osa idiooteista kommenteista.
Näiden kommenttien lisäksi olen joutunut kestämään hirveää sotkua,
limua ja jäätelöä tahmana lattialla (siis vaatekaupoisssahan saa syödä),
huutoa, itkua ja löytänyt vaatteita mitä kummallisimmista piiloista.

Mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee alennusmyynneissä?

Löytyipäs..

Joululevyni oli hukassa.
Löysin sen aamulla vahingossa.
Nyt kuuntelen sitä ja toivon saavuttavani joulumielen.

Lempparini levyllä on ehdottomasti
Alvin & the Chipmunksien Christmas Time Is Here.
"me, I want a hoola-hoop" :)

Mutta siis poistun tästä joulun viettoon ja toivottelen kaikille hyvää joulua.

MERRY CHRISTMAS, JOYEUX NOEL, FELIZ NAVIDAD, GOD JUL, FROHE WEIHNACHTEN, BUON NATALE!

Talvipuutarhaan

Joulua ei voisi seesteisemmin ja kauniimmin aloittaa kuin SMG:n keikalla.
Terhi Kokkonen on kuin enkeli.
Joel kitaran kanssa hyvä paimen ja Antti Lehtinen takapiruna pitää showta kasassa.

Häiriönä lesboparikunta, Terhi-wannabeet.
Sori, ei onnistu....teistä ei enkeliä tuu tekemälläkään!
Maksoin Smg:stä, en lesbojen Idolisista.

Illan pelastaa uudet taivaallisista soinnuista koostuvat biisit ja hyvä seura.
Kiitos siitä.

Tulkoon joulu!


"Iltaisin saatan istua ja tuumia kevyitä siitä
mitä mahdat puuhata vieraalla maalla
ja tiedän etten jaksa tulla takaisin

mutta jos haluat voin talven jälkeen
tulla sua vastaan

Ja mä vien sut talvipuutarhaan
ja jonnekin korkealle
että tiedät miltä näyttää tasainen maa
Sieltä mä tuun
Sinne mä jään
Mutta päivän tai kaksi
annan kaikkien luulla sua
mun rakastajaksi"

Pukkia vailla

Ärsyttää.
Tänäänkään ei tullut pukkia.
Minulla on niitä kahdeksan.
Viimeinen ja ratkaiseva puuttuu.
Sydämet ja tähdet on pyllystä.
Enää kolme luukkua jäljellä :(
Apua.

Läpi jään

Sain tänään joulukortin.
Hetkeksi liikutuin ja vedet nousi silmiin. Sitten olin yhtä hymyä.
Lämmin tunne.
Eikä sitä tunnetta saa tänään minulta pois edes kylmä viima.

"Mieleeni kasvosi ikuistin
Oot ihanampi kuin muistin

Sun nimeäsi toistin
Se tarttui kieleen

Mä sinut kyllä löydän
Puhdistaisimme pöydän
Sä painuit mieleen

Läpi jään
Kylmän sään

Lämpimään
Kuljen vaan

Jotta taas
Sun kauneutesi nään"

Suffering a bad case of I.O.D

I.O.D eli informaatio överit
Älkää hyvät ihmiset opiskelko liikaa. Siitä seuraa vain sekavia unia.

Viime yön kolmen tunnin aikana näin seuraavaa:

Olin kirjastossa käymässä, josta minun siis piti etsiä itselleni kirjoja. Ystäväni oli mukana pitämässä seuraa.
Kirjasto oli outo, en ole ikinä nähnytkään moista.
Iso eteinen johon pitää jättää vaatteet ja laukut.
Siitä kirjahyllyjen sekaan ja niiden jälkeen iso alue täynnä tietokoneita, sitten taas lisää kirjahyllyjä.
Sitten joku välitila, josta johtaa ovia muihin huoneisiin.
Koska haluan olla hyvä kristitty autan vierasta mummoa etsimään Mannermaan kirjaa, jota ei kuitenkaan koskaan löydy mistään.
(mainittakoon tässä siis, että olen tekemässä kandiania diakoniaan liittyen, eli siitä siis auttamisen halu)

Yhtäkkiä huomaan olevani kirjastossa edelleen paniikissa etsimässä sitä kirjaa, vaikka kirjasto on suljettu jo muilta ihmisiltä. Ovet eteiseen on lukittuina ja vaatteet eteisessä. Kotiinpääsy evätty ja on pakko viettää yö kirjastossa.
Uneksin koko yön sinisestä lootuksen kukasta.
(ehkäpä olin tiellä valaistukseen tai sitten liikaa buddhalaisuutta Smartin kirjasta)

Aamulla herään oudossa huoneessa siihen, että ystäväni keskustelee viereisessä huoneessa poikaystävänsä kanssa minusta.
Kuuntelen kun minua herjataan, siitä että valitan aina työmäärästäni. Vali sitä, vali tätä.
Olen järkyttynyt. Miksei hän sano tätä minulle suoraan.
Yritän peittää korvani ja huomaan tuijottavani yhtäkkiä kultaista, mutta elävää buddhapatsasta.
Olen alasti ja buddha alkaa opettaa minulle meditointia. Mietin koko ajan vain kuumeisesti miten pääsisin buddhasta eroon ja löytäisin vaatteeni ja pääsisin kotiin.
Buddhan maha alkaa kasvaa hirvittävällä vauhdilla....ja sitten herään.

Mitä tähän enää voi sanoa?
Tieto lisää tuskaa

Ei muumitaloa lukita yöksi...

Piparkakkutalon tekeminen ei ole kivutonta puuhaa.
Ainakaan muumitalon.
Kädessä toisen asteen palovamma.
Sokeri on hottia.

Herkkää...

Viime aikoina sydäntäni on liikuttanut herkkyys.
Herkkyys, joka lähtee kahden ihmisen välisestä suhteesta.
Olkoon se sitten ystävyyttä, sielunkumppanuutta, äidin ja lapsen suhde tai rakastavaisten suhde.

Äidin suhde lapseensa (varsinkin esikoiseensa) on jotenkin kaunis. Se sisältää jotain niin sanoin kuvaamatonta. Ehdotonta rakkautta, joka tuo herkkyyden näiden kahden väliseen suhteeseen.
Lapsi on äidin oma, äidistä erilliseksi tullut, mutta silti aina yhtä äidin kanssa.
Tätä suhdetta on vaikea mennä rikkomaan, mutta jos niin tekee,
se jättää parantumattomat arvet molempien osapuolien sieluun.
Tämän suhteen herkkyys näkyy kauneimmillaan siinä, kun äiti tuudittaa lastaan uneen.
Äiti luovuttaa lapsensa yön ajaksi unien vietäväksi, silittää poskea hellästi, kuin vakuutellen lastaan siitä, että äiti on edelleen olemassa, kun lapsi herää.

Ystävyydessä ja sielunkumppanuudessa avainsana on vastavuoroisuus.
Tarvitaan tiettyä herkkyyttä, ja toisen tuntemista, että pystyy toteuttamaan vastavuoroisuutta onnistuneesti.
Molemmat saavat ystävyydeltä jotain. Osana tätä on myös pyyteettömys.
Se, että tehdään toiselle jotain hyvää tai autetaan toista pyyteettömästi, koska luotetaan toisen olevan tukena, kun itsellä on vaikeampaa.
Ystävyyskin on herkkä suhde, jonka rikkoutuminen voi olla helppoakin, sillä ystävillä ei ole verisiteitä.
Sielunkumppanuuden tasolla rikkoutuminen on taas huomattavasti vaikeampaa, sillä molempien sielut kokevat olevan toisiinsa yhteydessä. Ja eron kohdatessaa, näiden sielujen kaipuu on suunnaton. Jopa niin suuri, että se antaa anteeksi ja unohtaa pahimmatkin loukkaukset.
Tämän suhteen herkkyys on kauneimmillaan katseissa, jotka sisältävät molemminpuoleisen luottavaisuuden.

Rakastavaisten välisessä suhteessa tärkeintä on tietysti rakkaus toista kohtaan. Ja tietysti luottamus.
Tunnetaan toinen läpikotaisin ja rakastetaan virheistäkin huolimatta.
Toisen tunteminen läpikotaisin aiheuttaa myös ongelmia varsinkin eron kohdatessa, sillä silloin voidaan aiheuttaa toiselle ne kaikkein syvimmät haavat, koska tiedetään mikä satuttaa toista eniten.
Rakastavaisia pitää hyvin yhdessä tottumus toiseen ihmiseen. Pidetään lähellä se, joka jo tunnetaan, sillä uuden ihmisen opetteluun menisi tuhottomasti aikaa. Toki on myös niitä, joiden rakkaus voittaa kaiken.
Ei ole olemassa ketään toista, joka saisi aikaan näin suuren tunteen ja yhteenkuuluvuuden toisen kanssa.
Rakastavaisten suhteen herkkyys näkyy parhaiten hellyydenosoituksissa.
Minä rakastan tarkkailla juuri näitä pieniä, ja toisille ehkä huomaamattomiksi tarkoitettujakin eleitä, jotka sisältävät (asianomaisille) niin paljon rakkautta, välittämistä ja luottamusta.

Tällaista pohdintaa siis aamuyöllä kahden aikaan,
kun allekirjoittanut ei halua keskittyä olennaiseen eli uskontotieteen muistiinpanojen tekemiseen.

Viettelysten vaunu

Melkein alaston Ville Keskilä märkänä näyttämöllä.
Mitä muuta tyttö voi lauantai-illalta toivoa?

"Siempre he dependido de la amabilidad de los extraños"
-Blanche Dubois

Big Girls Don't Cry

Kuulin töissä. Veti hiljaiseksi.


The smell of your skin lingers on me now
Your probably on your flight back to your home town
I need some shelter of my own protection baby
To be with myself and center, clarity
Peace, Serenity

I hope you know, I hope you know
That this has nothing to do with you

It's personal, Myself and I
We've got some straightenin' out to do

And I'm gonna miss you like a child misses their blanket
But I've got to get a move on with my life
It's time to be a big girl now
And big girls don't cry
Don't cry
Don't cry
Don't cry

The path that I'm walking
I must go alone
I must take the baby steps until I'm full grown
Fairytales don't always have a happy ending, do they?
And I foresee the dark ahead if I stay


I hope you know, I hope you know
That this has nothing to with you

It's personal, Myself and I
We've got some straightenin' out to do

And I'm gonna miss you like a child misses their blanket
But I've got to get a move on with my life
It's time to be a big girl now
And big girls don't cry

Like the little school mate in the school yard
We'll play jacks and uno cards
I'll be your best friend and you'll be mine
Valentine
Yes you can hold my hand if u want to
Cause I want to hold yours too
We'll be playmates and lovers and share our secret worlds

But it's time for me to go home
It's getting late, dark outside
I need to be with myself and center, clarity
Peace, Serenity

I hope you know, I hope you know
That this has nothing to do with you

It's personal, Myself and I
We've got some straightenin' out to do

And I'm gonna miss you like a child misses their blanket
But I've got to get a move on with my life
It's time to be a big girl now
And big girls don't cry
Don't cry
Don't cry
Don't cry

Tähti

Minusta piti tulla tähti.
Ainakin näin minä pienenä toivoin. Tähti ja opettaja...to be exact.

Alle kouluikäisenä jumaloin Madonnaa. Ne tötterörintsikat olivat aivan uskomattomat.
Vogue oli ihana....ja tykkäsin myös Like A Prayerin kuoro osuuksista.
Steven Tylerin ja Aerosmithin Crazy vei sydämeni. Ne huivit mikrofonissa olivat kivoja.
Sidoin itse äitini silkkihuiveja harjan varteen ja lauloin mukana muka oikeaan mikrofoniin.

Säästin rahaa ja pyysin päästä kauppaan ostamaan levyjä. Kiikutin hyllystä Madonnan ja Aerosmithin levyt kassalle.
Isä puuttui asiaan ja sanoi niiden olevan vääränlaista musiikkia.
Niiden sijaan hän osti minulle Leijonakuninkaan soundtrackin.
Vihaisena siitä, varastin siskoni hyllystä kasetin, johon siskoni oli nauhoittanut Billy Idolia, The Banglesia ja Laura Branigania sekä muita, joita en tuntenut. Sitä kasettia sitten kuuntelin uhmakkaasti...salaa tietenkin...kulumispisteeseen asti.

Kouluikäisenä Mtv:lla soi Elton John ja Sinead O'Connor.
Koulukaverini kanssa, aikana jolloin Antti Pääkkönen ja Kristian olivat kova sana, päätimme mennä Tenavatähteen.
Ei sitten ikinä päästy puheista pitemmälle.
Tosin ruotsinlaivalla fanitimme kyllä Tenavatähti Kristiania ja yritimme ottaa kuvia...
Lopulta allekirjoittanut rikkoi "julkkiksen" lasin ja pakeni paikalta.
Se siitä backstagelle pääsemisestä.

Esiinnyin jokaisissa kissanristiäisissä ja jos niitä ei ollut, niin keksin itse tilaisuuksia jossa voisin laulaa.
Silloin Take That oli ainoa asia maailmassa.
Kävin pianotunneilla ja vihasin nokkahuilun soittoa musiikkitunneilla.
Iso esiintyminen Finlandia talossa oli floppi. Olimme koulun lauluryhmämme kanssa surkeita harrastelijoita. Hävetti.
Minut heitettiin pois kirkon kuorosta, koska lauloin liian lujaa.
"Olet solisti, etkä mikään kuorolaulaja."
Tiesin sen jo sanomattakin.

Take That hajosi.
Pääsin musiikkiluokalle ja aloin fanittaa Rasmusta ja myöhemmin Nylon Beatia.
Koulun kuoroon oli pakko osallistua, muuten numero laski.
Vähän piti kapinoida, ja itkin hieman kun musiikki ei ollutkaan enää kymppi.
Saatiin anteeksi, kun perustettiin lauluryhmä, jonka kanssa sitten esiinnyttiin. Olin onnessani.
Valon Lapsi oli vuoden kohokohta.
Sain kehuja, kun lauloin musikaalissamme soolon.
Mutta silti hävisin aina yhdelle Minnalle.
Harmittaa vieläkin, kun hänet muistetaan yhä koulumme laulajana.

Lukio.
Ei mitään musiikkia.
Sitten perustettiin gospelryhmä.
Oli niin mukavaa laulaa ystävien kanssa kaikkea.
Tästä tulee vielä jotain, ajattelin. Ei tullutkaan.
Ryhmän jäsenet riitautuivat. Musiikilliset erimielisyydet ja niin edelleen.

Paras hetki, kun lauloin joulukirkossa En etsi valtaa loistoa, ja entiset naapurit liikuttuivat kyyneliin.
Sitten pääsin opiskelemaan klassista. Löysin skeneni täysin.
Rasmuksen Eeroonkin törmäsin...kirjaimellisesti.

Liityin koulun kuoroon lukion toisella, koska kuoron taso oli järkyttävä ja tajusin, että he laulaisivat myös minunkin lakkiaisissani. Taso nousi heti. Musiikinopettaja oli tyytyväinen ja samalla kai koko lukiokin.
Rakastin musiikinopettajaani. Ollessani yksi lahjakkaimmista, hän antoi minun toteuttaa itseäni omalla tavallani.
Abivuonna koulumme bändi harjoitteli valitsemiani kappaleita ja sain yksin loistaa laulaessani Every Day is a Winding Roadia.
Saimme valkoiset lakkimme ja hoidimme musiikkipuolen huolella loppuun asti.

Jatkoin klassista. Telkkarissa pyöri Idols. Miksen uskaltanut lähteä mukaan?
Hyvä niin, tuli muuta.
Lopetin klassisen ja unohdin haaveet tähteydestä.

Tulee silti hetkiä, jolloin vanhat haaveet nostaa päätään ja minut saattaa yllättää tanssimasta ja laulamasta Britney Spearsia.
Laulan, tilanteesta huolimatta, siis myös julkisilla paikoilla. Ärsytyspisteeseen asti.
Karaoke on myös juttuni. Lähinnä kyllä selvinpäin.
Lähimpänä tähteyttä viime aikoina oli mahdollisuus päästä PmmP:n videoon, joka sekin kaatui siihen, että en ollut keski-ikäinen.

Ei siis tullut tytöstä tähteä. Opettaja voi vielä tullakin.
Minulta puuttuu sitä jotain. Ehkä asenne. Ehkä pelot voittavat haaveeni.

Musiikkia ja laulua minulta ei silti viedä.
Jos ne vietäisiin, niin sitten ei olisi elämässä enää mitään kivaa.
Innolla ja pelonsekaisin tuntein odotan seuraavaa esiintymistäni ystävieni häissä.
Sen haluan vetää kunnialla kotiin...olin sitten tähti tai en.

Päivän tekstari

Ei oo tytöllä helppoa ulkomaillakaan...
Seuraavaan tekstariin repesin uskontotieteen luennolla

"Eilen illalla. Yksi liikaa.
Käsi lävisti piikkilangan, kun kiipesin yöllä vesiliukumäkeen.
Putosin suureen mutakuoppaan.
Riisuin alasti ja menin kuutamouinnille J:n kanssa viereiseen lampeen.
Saatiin yleisöä.
Kadotin alushousut.
Mentiin sisään ja pantiin.
Semmosta tänne :)"

La proximidad

Kun tuntee toisen energian....niin että kuumottaa.
Se on jotenkin hallitsevaa....niin, että sydän jättää lyönnin väliin.
Voiko tälläinen ihminen olla minun lähelläni?
Mistä se energia tulee?
Tuleeko tarkoituksella juuri minulle?
Pysäyttää.

Elokuva menee osittain ohi, vaikka onkin kaunis.
Sekin käsittelee läheisyyttä.
Sitä me kaikki etsimme.

Sähkö ilmassa....kosketa, että se purkautuu.
Ei väliä nolaako itsensä, kunhan minuun kosketaan.
Ei väliä, että energia tulee tuntemattomalta tai puolitutulta.
Silti se koskettaa.
Läheisyys.

"Sokeana hetkenä hän suuteli minua
Eihän voi tuntea ihmistä, joka ei kerro itsestään mitään"

Se aika vuodesta

Marraskuu.

Melkein tekisi mieli jättää tämä juttu tähän. Kyllä kaikki ymmärtäisivät mitä tarkoitan.
Mutta siis....masentava aika vuodesta.
Voisiko jossain allekirjoittaa jonkun adressin, jossa pyydettäisin marraskuun poistamista kalenterista.
Kaipaamaan jäisivät vain kyseisessä kuussa syntyneet. Jos hekään.

Ulkona on 24 tuntia pimeää. Jos sattuu nukkumaan yhtään pidempään niin tuntuu kuin olisi nukkunut vuorokauden ympäri...
kun meni nukkumaan oli pimeää ja kun herää niin on yhä pimeää.
Aurinko on kadonnut. Hylännyt meidät täysin.
Lunta ei ole nimeksikään. Olisi edes sitä vaikken siitäkään pidä.
Se tuo sentään valoa.

Eikä näin vain Suomessa.
Aurinkoisessa Kaliforniassakin marraskuu on kaikkein ikävin kuukausi....silloin tulee harmaus ja tuo mukanaan sateet.
Axl Rose siis jakoi kanssamme marraskuun ankeuden ja kirjoitti siitä vielä biisinkin.
Marraskuu on ollut muidenkin biisintekijöiden aiheena.
Miljoonasade lauloi marraskuusta näin:

"Mua vaivaa
ikävistä ikävin
milloin beibi palaat takaisin
etkö tiedä
voi yksinäisen miehen viedä
marraskuu"

Yksinäisyys oikein korostuu. Kai sitä vähemmästäkin ahdistuu, kun maa kuolee ympärillä, niin sitä muistaa oman kuolevaisuutensa ja alkaa kaivata seuraa ettei tarvitsisi kuolla yksin. (vaikka siis kaikkihan lopulta kuolee yksin)

Roomalaiset osasivat aikoinaan ottaa kaiken irti marraskuusta.
Puolet marraskuun päivistä käytettiin kylvötöihin ja puolet kisoihin ja juhlimiseen.
Helposti se marraskuu siinä menisikin jos saisi luvan luistaa töistä ja nauttia diskovaloista.

Onneksi kohta vuosi vaihtuu ja pimeyskin vähenee.
Uusi vuosi tuo mukanaan toivon. Sitä odotan.
Vähän liiankin innolla.

The Departed

Aivan mahtava. Scorsese on nero.

Cofi-tabs

Kahvista kofeiinitabletteihin...
Ensimmäisen kerran olosuhteiden pakosta on pakko kokeilla.
Jos sekoan, on se kirkkohistorian 15 sivuisen esseen ja kofeiinitablettien syy.
Jos selviän hengissä ja tabletit toimii, on edessä ehkä vaarallinen(?) riippuvuus.
Lopettaa voi koska vain, eikö niin?

Coffee, please!

Ei se kahvin juominenkaan niin helppoa ole kuin luulisi.
Siis ainakaan vanhemman sukupolven kanssa.

Tapahtui tänään kahvipöydässä vanhempieni luona:

Enoni vaimoineen kahvittelemassa....
Tarjolla kakkua, pullaa, pikkuleipiä sekä tietysti kahvia.

(Olen poikkeustilanteen takia vastuussa kaikesta.)

Istumme pöytään, johon kaikki on katettu valmiiksi.
Ja siis ei mitään muumimukeja...vaan siis hienot Villeroy&Bochin kupit.
Ensimmäinen ihmetys....miksi pitää olla hienot kupit? Mitä vikaa on Arabian astioissa? Tai siis mukeissa yleensä?

Tuon kahvipannun pöytään ja lasken sen pannunalustalle.
Odottava hiljaisuus laskeutuu kahvipöytään.
Rikon sen selittämällä, mitä kahvipöydässä on tarjolla.

Hiljaisuus jatkuu.

Mitä helvettiä?
Just - siis kahvihan pitää tarjoilla. Kuinka saatoinkaan unohtaa?
Siis kyllä minä toisinaan tarjoilen kahvin ihan luonnostaan, mutta jos pitää painottaa kahvipöydässä tapahtuvaa seurustelua, niin kyllä jokainen osaa ottaa itse kahvinsa.

Kahvi kaadettuna kupeissa.
Maitoa ja sokeria, anyone?
Jutellaan säästä ja muusta...
Miksei kukaan koske tarjolla oleviin pulliin ja kakkuihin?
Hitto...
Pitää tyrkyttää, tietysti.
Hermothan tässä menee.

Sitten tärkeä kohta, jossa on helppo mokata.
Pitää tietää milloin tarjota lisää.
Saan pahan katseen, koska kysyn liian aikaisin.
Kaikkien kahvipöydässä olevien kuppien pitää olla tyhjiä ja vasta sitten voi alkaa täyttämään kuppeja uudestaan.
Jatkamme kahvinjuontia ja kahvihetken päättyessä huokaan helpotuksesta, että se on nyt ohi.

Miksi tästä pitää tehdä näin vaikeaa?
Siis on toki kiva juoda kahvia hienosti, mutta minusta se kuuluu ainoastaan juhlaan ja niihin hetkiin, kun syödään hienosti ulkona.
Turha snobbailu saa minut pahasti kaipaamaan rakasta muumipeikko ja niiskuneiti- mukiani, johon osaan itse kaataa kahvini ja itse ottaa kahvileipää käskemättä.